keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Gynellä vol ?

Kävin eilen gynellä keskenmenon jälkitarkastuksessa. Ei kai se näin varhaisien viikkojen keskenmenossa mikään pakollinen käynti olisi ollut, minkä vuoksi en edes yrittänyt saada aikaa julkiselle, mutta halusin kuitenkin itse tarkistuttaa, että kohtu on tyhjentynyt ja kaikki ok jatkoa ajatellen. Viikko sitten kirjoittelinkin, että pieni vuoto alkoi, ja se runsaantuikin sitten saman päivän aikana. Kovinkaan paljon tämä vuoto ei normaalista kuukautisvuodosta eronnut eikä kipujakaan tarvinnut hoitaa kuin yhden Buranan verran. Fyysisesti helppo kokemus siis, ja henkisestikin olen paljon paremmalla mielellä kuin keskenmenon jälkeen viime syksynä. Luulisin, että se johtuu siitä, että syksyllä en ollut ollenkaan varautunut siihen, että joudun läpikäymään taas lapsen saannin vaikeuteen liittyviä tunteita onnistuneen raskauden jälkeen, mutta nyt kun asiasta on tullut taas jotenkin niin arkipäivää, osaan kai suhtautua aika rationaalisesti siihen, ettei tämä ole helppoa tälläkään kertaa. Ja onhan se toki eri asia saada keskenmeno raskausviikolla 6 kuin myöhemmin, kun on ehtinyt enemmän asettautua ns. vauvamoodiin.______________________________________________________________Gynellä ei sen kummempaa. Kohtu oli tyhjentynyt ja näyttäisi siltä, että uuteen yritykseen päästään jo ensi viikolla ovulaation suhteen. Gyne tosin sanoi, että mikäli vain malttaisimme, voisi olla järkevää pitää yksi välikierto, mutta mitenkään pakollinen se ei ole. Katsotaan nyt, tuskinpa sentään kahdessa kierrossa peräkkäin raskautuisin kuitenkaan. "Malttia" oli gynen viesti raskautumisen suhteen. Kaksi keskenmenoa menee huonon tuurin piikkiin, mutta on kuulemma erittäin todennäköistä, että koemme vielä onnistuneen raskauden. Jos kolmas keskenmeno tulee, sitten tutkitaan tukostaipumus ja kromosomit, koska kolmeen keskenmenoon on tämä tutkimusraja vedetty. Itselleni muuten välähti yksi päivä kuin salama kirkkaalta taivaalta ajatus, että periaatteessa jokin geenivirhekin olisi mahdollinen. Tiedän nimittäin, että mieheni veljellä ja vaimolla on onnistuneen raskauden lisäksi ollut myös useampi keskenmeno. Mutta tuntuu todella epätodennäköiseltä vaihtoehdolta, että geenivirheestä olisi kysymys kuitenkaan ja tietysti toivon, että näin ei ole. Näin elämä jatkuu! Toivotaan, että saisimme kokea toisen (ja pysyvän) plussan vielä tämän vuoden aikana!

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Yk 5

Esikoista yrittäessä olin jotenkin varma, että kunhan raskaaksi tulen, niin loppu kyllä onnistuu. Ja niinhän se esikoisen kohdalla menikin, vaikka keskenmenoa pelkäsin etenkin rv7 vuotojen aikaan. Elo-syyskuun vaihteen lyhyt raskaus oli kaikkinensa omituinen jatkuvan vuodon vuoksi, joten olin aivan varautunut keskenmenoon, vaikkei se asiaa juuri helpommaksi tehnytkään. Mutta mitenkään en ollut varautunut siihen, että kokisin saman uudelleen. En ehtinyt asiaa edes täällä hehkuttamaan, mutta tulin siis raskaaksi viime kierrossa. Plussatestin tein dpo 12, dpo 14 plussa oli jo vahvempi ja digillä piti vielä tarkistaa dpo 16, että viikot olivat nousseet "2-3 viikkoon". Pieniä oireitakin oli, kuten hajuherkkyyttä, palelua, väsymystä, ihan lievästi etovaa oloa ja pientä kivutonta painetta alavatsalla. Rinnat eivät kipeytyneet, mutta esikoisestakin tämä tapahtui vasta myöhemmin. Rv 5 lopulla pienet raskausoireet katosivat kuitenkin kokonaan. Olo palautui täysin normaalin energiseksi eikä minkäänlaista hajujen aiheuttamaa kuvotusta ollut enää havaittavissa. Ahdistuin tästä ihan suunnattomasti, mutta googlettamalla löytyi tietenkin niitäkin tapauksia, joissa raskausoireet olivat hävinneet, ja kaikki kuitenkin mennyt hyvin, joten yritin turvautua tähän oljenkorteen. Jotenkin kuitenkin vain tiesin, että kaikki ei ole kohdallaan. Olo oli niin tyhjä. Eivätkä uudet raskaustestit tuoneet apua asiaan, sillä viiva ei enää vahvistunut ja digi näytti edelleen "2-3 viikkoa". Niinpä aloin varautua tulevaan ja käsitellä keskenmenoa etukäteen. Ja nyt näyttäisi siltä, että tänään, rv 5+4, pieni vuoto on alkanut. Kipuja ei ole vielä, mutta kyllä minä lopputuloksen jo tiedän. Kesken meni tämäkin. Kuvittelen, että olen jo käsitellyt tämän asian, tapanani kun on usein puskea eteenpäin ikävien asioiden kohdalla. En oikein osaa itkeä ja yritän olla ajattelematta vaikeita asioita, etten hajoaisi. Mutta tottakai tämä raskaalta tuntuu. Minulla oli niin kovin luottavainen olo tämän raskauden suhteen ensimmäisten päivien aikana. Vaikken antanut itselleni vielä lupaa kovasti asiasta riemuita, niin toki ehdin jo miettiä laskettua aikaa, kasvavaa vauvamasua, tulevia hankintoja ja elämää kahden lapsen äitinä. Oloni oli jotenkin niin kokonainen. Ja nyt se on puolityhjä. Onneksi ONNEKSI minulla on tuo ihana pieni taapero, sillä hänen olemassa olonsa helpottaa asian käsittelyä nyt huomattavasti. Vaikka tämä tuntuu niin epäreilulta ja surulliselta, niin yritän löytää jotain positiivista, mihin tarttua. Ja onhan se positiivista, että olen nyt onnistunut tulemaan kaksi kertaa raskaaksi 5 yrityskierron aikana, kun viimeksi yhteen raskauteen tarvittiin 14 yrityskiertoa. Tilastot eivät tosin paljon naurata, sillä ilmeisesti vain 5 %:lla naisista on 2 keskenmenoa ja alle 1 %:lla 3 tai enemmän. Toivottavasti en mahdu tuohon 1%:n, mutta kieltämättä pelko uudesta keskenmenosta tulee olemaan seuraavassa raskaudessa sietämättömän suuri. Uskallan nyt sanoa, että seuraavassa raskaudesa, sillä uskon nyt, että raskaaksi tuleminen ei kohdallani ole tulevaisuudessakaan mahdotonta. Mutta entä sen jälkeen? (pahoittelut pötkötekstistä, tämä kone ei näemmä osaa muuta).

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Isi ja poika kaupoilla

Olen hoitanut tähän mennessä oikeastaan kaikki pojan vaateostokset, toki mies on monesti kaupoissa ollut mukana. Mutta eilen pojat olivat keskenään kaupungilla, ja yllätyksekseni käyneet lastenvaatekaupoissa. Tuloksena mm. tämä yökkäri pojalle. Aika liikkistä <3


perjantai 10. tammikuuta 2014

Lugesteron

Ohoh, aika heikko esitys tämä mun "blogiviikko", kun kolme päivää jäänyt väliin. No, kun ei kerran mistään ihan maailman tärkeimmästä asiasta ole kyse, niin voihan tätä viikkoa jatkaa tauonkin jälkeen.

Aiemmin tässä kierrossa pohdin sitä, että aloittaako Lugesteron ovulaation jälkeen vai ei. Gynekologihan sitä ei varsinaisesti tarpeelliseksi nähnyt, kun mitattu keltarauhashormoniarvo oli hyvä, muttei nähnyt mitään estetäkään kokeilla hormonia, kun sillä on aiemmin saatu hyvä vaste kuukautisia edeltävään tiputteluun. Aikani pähkäiltyäni päädyin kuitenkin hankkimaan yhden paketin Lugesteronia ja aloitin hormonin aika pienellä (200 mg x 1) annoksella dpo 2 illasta.

Kyseinen hormonivalmiste on siis tuttu jo esikoisen yrittämisajalta, tosin silloin annos oli 2-3 kertainen. En muista, että Lugesteron olisi aiemmin aiheuttanut mitään sivuvaikutuksia. Eikä sivuvaikutukset ole järin suuria nytkään, mutta siitä ärsyttäviä, että ne voisivat myös olla raskausoireita (elleivät olisi alkaneet jo muutaman annoksen jälkeen). Viimeisen 10 päivän aikana on ollut välillä muka lievää etomista, välillä palelua, välillä paineen tunnetta alavatsalla, jotka saavat tietysti ylivirittyneen mielen keskittymään oireisiin vielä enemmän. Mutta hyvä asia on kuitenkin se, että tiputtelu on pysynyt poissa. No, dpo 8 havaitsin ihan vähän vaaleanpunaista, mutta sitä ei lasketa. Eli voi tätä toistekin kokeilla!

maanantai 6. tammikuuta 2014

Hanskat hukassa?

Aika lailla päivittäin käydään nykyisin hiekkalaatikolla, kun luntakaan ei näy. Sen verran on kylmä kuitenkin, että pukea tietysti pitää. Kengät, haalari, pipo, kauluri - no problem. Ajoittain kurikset, ihan ok. Mutta mistä löytyisi sellaiset riittävän lämpimät hanskat, jotka saa suht helposti puettua tuollaisen kohta 1v 5 kk pikkuihmisen käsiin niin, että myös peukalo pysyisi paikallaan, ja lapsi saisi käsineillä pidettyä lapion kahvasta kiinni? On nimittäin aika turhauttavan näköisiä hetkiä hiekkisellä, kun poika yrittää saada otetta lapiosta huonosti istuvilla hanskoilla. Että jos joku tietää jonkin hyvän merkin, mallin tai keksii muuta ideaa asiaan, niin kuuntelen mielelläni. On nimittäin kokeiltu jos jonkinlaista. Parhaat hanskat ovat sellaiset ohuet neulelapaset, mutta niistä menee ikävästi tuuli läpi. Huoh.


sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Koko perheen harrastus

Täällä Etelä-Suomessa kuluva talvi on ollut todella leuto ja lumeton. Varsinkin iltapäivisin on ulkona niin pimeää, ettei silloin useinkaan enää huvita lähteä ulkoilemaan pojan kanssa. Jotain puuhaa pojan kanssa on kuitenkin iltapäivälle paras keksiä, sillä pelkkä kotona pyöriminen johtaa jossain vaiheessa kohtalaisen varmasti turhautuneeseen kitinään. Niinpä olemme käyneet useana päivänä uimahallissa koko perheen voimin, tälläkin viikolla kolmena päivänä. Poika rakastaa vesileikkejä ja saunomista, joten viihtyminen uimahallissa on taattu. Yleensä jaamme pojasta huolehtimisen uimahallissa puoliksi, jotta pääsemme samalla reissulla molemmat miehen kanssa uimaan matkaa. Puolen tunnin omalla "vuorolla" ehtii hyvin uida kilometrin, ja mieli ja kroppa kiittävät.
Pojan kanssa ollessa melkeinpä riittää, että pysyy perässä. Kahluualtaassa poika viihtyy vesilelujen kanssa, välillä käydään yhdessä ihmettelemässä porealtaan aaltoja tai kokeilemassa kädellä kylmävesialtaan vettä. Mies saa hoitaa pojasta huolehtimisen pukuhuoneessa, joten itse saan käydä rauhassa suihkussa ja rasvailla ihon sillä aikaa, kun pojat käyvät lämmittelemässä saunassa. (Jos meille joskus tyttö tulee, niin otan hänet sitten naisten puolelle, reilu peli eikö niin? :)  

Vauvauinnin olemme jo lopettaneet, mutta on ollut ilo nähdä, kuinka sujut poika on vedessä. Hän ei ole moksiskaan, jos vaikkapa kaatuu altaassa ja joutuu hetkeksi veden alle. Alunperin vähän mietimme, että tuleeko vauvauinnin loppumisen jälkeen enää niin usein hallille lähdettyä, kun säännöllistä menoa ei enää ole, mutta koska koko perhe viihtyy, tämä harrastus pysyy varmasti ohjelmassa pitkään.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Reseptivinkki

Tämä "blogiviikkoni" sallii mielestäni pistäytymisen blogin ulkopuolisissa aiheissa, joten tänään aiheena ruoka reseptivinkin muodossa.

Olen tehnyt punajuurivuokaa ao. Hesarin reseptillä useita kertoja, ja kaikille on maistunut. Eikä pieleen voi mennä. Ellei sitten satu inhoamaan punajuuria. Sinihomejuusto tunnetusti jakaa mielipiteitä, mutta tässä ruoassa sitä kannattaa mielestäni kokeilla, koska maku ei tule voimakkaasti esiin näin uuniruoassa. Itse tosin pidän sinihomejuustosta myös ihan kypsentämättömänä, joten voin olla jäävi arvioimaan asiaa. 

http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/Punajuurivuoka/a1349747272098

Mies on nukuttamassa poikaa, ruoka uunissa - rentouttava lauantai-ilta voi siis alkaa!

perjantai 3. tammikuuta 2014

Ajatusten purkua

Mä olen noin yleisesti ottaen varsin luottavainen sen suhteen, että joskus seuraavan kymmenen vuoden aikana vielä näen plussan omassa raskaustestissäni. Tänään on kuitenkin ollut taas niitä päiviä, kun plussauutiset niin blogi- kuin reaalimaailmassakin lävähtävät vasten kasvoja ja tuntuu, että raskaaksi tuleminen on kohdallani ihan mahdotonta. En oikein ymmärrä,  että mistä nyt tuulee, näin dpo 5 pitäisi olla vielä tsemppimieliala päällä. Kuitenkin huomaan ajatusteni jo harhailevan tulevaan; että kun viimeistään vuoden yrittämisen jälkern ei raskautta vieläkään näy, niin varaanko taas ajan lääkärille, jonka luona kävimme lapsettomuushoidoissa ennen kuin luomuplussa yllätti.. Jotenkin olen saanut päähäni, että vaikka kierto pelaa, niin nykyisessä hormonaalisessa ympäristössä munasolut eivät kehity laadultaan parhaiksi eikä ollutkaan sattumaa, että raskaudet ovat alkaneet 1) epäonnistuneen ivf-hoidon jälkeen 2) imettämisen lopettamista seuranneesta kierrosta. Luultavasti siis ajattelen tätä asiaa aivan liikaa :)

Kuten alussa kirjoitin, niin useimpina päivinä järki voittaa enkä tällä hetkellä usko, että liiallisella stressaamisella estäisin raskauden, kuten esikoista yrittäessä tuntui. Myös ympäristö,  jossa vauvaa toivotaan, on aivan eri nyt, kun jo vietämme lapsiperhe-elämää. Silti toisen lapsen kaipuu on suuri, ja epätoivon hetket ainakin lähes yhtä raastavia.

Nyt olen saanut ajatuksia purettua tänne ja voin toivottavasti keskittyä perjantai-illan viettoon!

torstai 2. tammikuuta 2014

Aleostokset

Starttaan blogiviikon ihan off-topic. Tänään on käyty uimassa ja touhuttu kaikenlaista, joten en nyt jaksa kummempaa kirjoitella kuin esitellä joulualen ostokset. Aika vähän olen kaupoissa pyörinyt enkä ole kovin hyvä aleshoppaaja muutenkaan, sillä minua lähinnä ahdistavat ne epämääräiset alevaateröykkiöt ja yleensä normaalihintaiset tuotteet näyttävätkin paljon houkuttelevammilta. Stockan alusvaateosastolta löytyi sentään rintaliivejä, ja niitähän tarvitsee aina. Tyyliini sopien suht hempeää, mutta klassista meininkiä.

Jostain syystä kuva ei suostu kääntymään oikein päin enkä nyt jaksa sen enempää selvitellä asiaa :)