maanantai 31. maaliskuuta 2014

Sanoja, sanoja!

Poika taitaa olla aika keskiverto, mitä puheen oppimiseen tulee. Ei todellakaan juttele mitään kolmen sanan lauseita, mutta paljon on sanoja ja etenkin omaa puheen pälpätystä :)

Uusin sana taitaa olla lintu. Olivat olleet isin kanssa kävelyllä ja bongailleet lintuja. Nyt osaa myös kirjasta osoittaa ja sanoa "lintu".
Aika paljolti sanat liittyvät arkiympäristöön: "taulu", "kenkä", "kukka", "leipä", "kiija", "pää", "puu", "kiikaa", "kakki", "puuo" (=puuro ja suurin piirtein kaikki muutkin ruoat.  Oikeastaan nälkä=puuo")
Kaikki sanat eivät tule kokonaan vaan ekoilla tavuilla, esim. pallo on edelleen "pa", kampa ja kahvi on "ka", potta on "po".
Auto on edelleen "brumbrum" :)
Joitakin lauseita poika osaa: "se o kukka", "kuka siellä?", "kuka tuoa?".
Kirjaimista "r" ei vielä sorahda, eikä s onnistu kaikissa sanoissa, esim. "kukka" on sekä kukka että sukka :) 
Puhetta poika tuntuu ymmärtävän päivä päivältä enemmän, välillä ihan ihmettelen, että tajusiko se tuonkin.
Mutta äiti ei aina tajua. Pojalla on tapana hokea "tittä" (sitä?) tai "banni" (anna?), kun haluaa jotakin. Varsinkin ruokapöydässä, kun kaikki muu kuin oma ruoka kiinnostaa.

Osaa osoittaa, missä on napa, korva, silmä, nenä, suu jne. Napa on niistä kiinnostavin, sitä etsitään myös äidin ja isin paidan alta.

Eikun kyllä se uusin sana on sittenkin "aurinko". Lauloimme eilen pojalle laulua, missä toistetaan "aurinko, aurinko, korkealla taivahalla loistaa jo", ja koko tämän päivän poika on laulellut samaa laulua. Tai ainakin sitä aurinkoa :)

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Pojan kuulumisia: päivärytmi

Ajattelin jättää raskautumiseen liittyvät asiat blogissa toistaiseksi vähemmälle ja keskittyä olennaisimpaan eli meidän ihanaan pikkupoikaan. Yritän jaotella pojan kuulumisia nyt useampaan tekstiin ja tänään ajattelin laittaa ylös meidän tämän hetkisen päivärytmin.

klo 6-7 herätys. Aika vaihtelee, valitettavasti välillä herätään myös ennen kuutta..Vaipan vaihto, pottailu, usein tässä välissä luetaan kirjoja.
klo 7 viimeistään aamupuuro. Poika syö vaihtelevalla mielihalulla. Aamupuuron jälkeen suunnataan usein sohvalle katsomaan lastenohjelmia. Äiti saa pienen lepohetken :) Meidän pikku vieteri kun ei muuten juuri paikallaan pysy. Eikä lastenohjelmiakaan kovin pitkää aikaa jaksa tauotta tuijotella, mutta välillä jopa 20 min! Ja minä kun joskus ajattelin, etten kovin herkästi antaisi lapsen katsoa tv:tä..
klo 9.30 mennessä olisi hyvä, että on saatu päivävaatteiden lisäksi ulkovaatteet päälle. Ulkoilua sään salliessa, joskus kävelylenkkiä, muskari tai leikkipuiston ohjelmaa.
klo 11 kotiin. Lounas syödään yleensä hyvällä ruokahalulla. Sitten puetaan taas ulkovaatteet päälle, poika rattaisiin ja ulos. Poika nukkuu siis edelleen päikkärinsä ulkoilmassa :)
klo 11.30-14/14.30 pojan päiväuniaika
klo 15 mennessä välipala. Yleensä hedelmiä.
klo 15-16.30 päivän ohjelmasta riippuen ollaan kotona tai käydään esim. kaupassa.
klo 16.30 pojan päivällinen. Hävettävän usein poika saa samaa ruokaa lounaaksi ja päivälliseksi..
klo 17-19 lähdetään yleensä vielä käymään jossain. Aika usein koko perhe kävelylenkillä, uimahallissa, joskus HopLopissa tmv.
klo 19.30 mennessä on yleensä iltapuuro syöty. Puuron jälkeen poika tykkää leikkiä aika rauhallisesti, usein hakee kirjoja ja tulee syliin niitä tutkimaan. Pikku hiljaa vaihdetaan vaippa, yöpuku ja pestään hampaat.
klo 20 poika nukkumaan. Menee nukkumaan mielellään, usein lähtee jo sängylleen päin, kun kerron, että nyt on aika lähteä nukkumaan. Minä laulan "Sinisen unen", isillä taitaa olla oma bravuuri, sitten silmät kiinni ja nukkumaan! 

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Tuulimuna ja kaavinta

Viime viikon jälkeen mitattiin hCG vielä kertaalleen (n.10 000), katsottiin ultralla, että jotain lytistynyttä raskausmateriaalia kohdussa on ja päädyttiin kaavintaan ajatuksella, että kohdunulkoisen voisi lopullisesti poissulkea kaavintamateriaalilla.

Jännitin kaavintaa etukäteen aika paljon. En niinkään itse toimenpidettä kuin anestesiaa, minua ei ole nukutettu koskaan aiemmin. Kaikki meni onneksi hyvin. Menin aamulla osastolle syömättä, sain Cytotecit ja parin tunnin kuluttua minut vietiin leikkaussaliin. Salissa asetuin "sängylle", missä käteen laitettiin tippa (kolmannella onnistui), ja aika pian sain hengitellä muutaman kerran maskin alla syvään henkeä, kun olinkin jo "unten mailla". Heräsin heräämössä mielestäni aivan virkeänä, mutta kuulin hoitajien puhuvan jotain, että herättelyssä oli mennyt aikaa. No, siitä minulla ei ole muistikuvia. Pian pääsin jo osastolle, siellä sain syötävää ja aika pian pääsin jaloittelemaan. Muutaman tunnin päästä mies tuli hakemaan kotiin. Jos mitään jälkiseuraamuksia ei tule, niin varsin helpolta toimenpiteeltä fyysisessä mielessä vaikutti, yhtään kipulääkettä en ole tarvinnut ja jälkivuoto on toistaiseksi ollut hyvin vähäistä.

Diagnoosi on todennäköisesti tuulimuna. Kaavinnassa oli ilmeisesti näkynyt istukkamateriaalia, mutta ei varsinaista sikiötä. Sinänsä diagnoosi on jopa helpotus, en ole voinut asialle itse mitään. Lähete jatkotutkimuksiin on tehty, joten nyt odotellaan kutsua ns. hormonipolikinikalle. Siinä voi tietysti kestää.. Yllätyin siitä, että lupa yrittää olisi nyt heti kaavinnan jälkeenkin, kun kysyin asiaa heräämössä toimenpiteessä olleelta erikoislääkäriltä. Järki kyllä sanoo, että nyt olisi pidettävä taukoa. Kovin olivat kaikki minua hoitaneet sitä mieltä, että ajan kanssa onnistunut raskaus kyllä tulee. Outoa oli kyllä kuulla, kun kaavinnan tehnyt lääkäri sanoi, että "tulet helposti raskaaksi". No jaa, niin näemmä viime aikoina..

Henkisesti kaavinnassa oli raskainta se, että kaavinta tapahtui ainakin samalla käytävällä ellei jopa samassa salissa kuin missä rakas poikamme syntyi 1v 7 kk sitten. Ihanat muistot sekottuivat suruun. Osastokin oli vain kerrosta ylempänä kuin osasto, missä vietimme ensi päivät pienen vauvamme kanssa. Niin eri tunnelmissa tällä kertaa. Niin kovin toivon, ettei minun tarvitsisi tuohon taloon enää astua ennen kuin seuraavan kerran np-ultraan joskus tulevassa raskaudessa (hormonipoli on eri paikassa), mutta enää en uskalla luottaa mihinkään. Näitä keskenmenoja voi olla vielä edessä.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Epäselvä diagnoosi

Päivittelen nyt vähän kuulumisia, viikon varrella kun on ehtinyt tapahtua.

Sunnuntaina kirjoittelin alkaneesta tuhrusta, ja päivä menikin loppujen lopuksi aika lailla itkuisissa merkeissä.
Sunnuntaiaamun jälkeen tuhrua ei sitten tullutkaan sen enempää eikä vatsakivut alkaneet. Niinpä pidin vielä pientä toiveikkuutta yllä, kun menin tiistaina varhaisultraan, mutta äkkiä palasin todellisuuteen, kun ultrassa ei näkynyt viikkoja vastaavaa alkiota. No, eipä se oikeasti yllätys ollut, mutta toki lopullinen tieto asiasta tuntui pahalta. Kohtu oli suurentunut niin kuin pitää, vuotoa ei näkynyt, mutta tilanne epäselvä. Sain lähetteen naistentautien poliklinikalle jatkoselvityksiin, minne meninkin saman tien. Siellä ultrattiin uudelleen, ja koska se jokin, mikä ultrassa näkyi, oli epäselvä eli olisi saattanut olla myöhemminkin alkanut raskaus (toki tiesin, ettei ole), määräsi lääkäri hCG-määritykset tiistaille ja torstaille.
Eilen sain sitten puhelun, että hCG oli tiistaina n. 7000 mIU/ml, ja torstaina n. 8000 mIU/ml, ja käskyn tulla uudelleen ultrattavaksi epäselvän tilanteen vuoksi (normaalissa raskaudessahan hCG:n pitäisi tuplaantua parin päivän välein). Kävin uudessa ultrassa eilen ja edelleenkin kohdussa näkyy ehkä jotain, mutta koska kohdunulkoista raskautta ei voi poissulkea, menen taas ensi viikolla hCG-kontrolliin. Mikäli viikonloppuna alkaisi kovia vatsakipuja tai muuten poikkeavaa, tulee minun olla yhteydessä naistentautien päivystykseen.

Tässä nyt siis ollaan. Oma veikkaukseni olisi kyllä tuulimuna, täysin kivuttomana kohdunulkoinen raskaus tuntuisi yllättävältä, mutta kaikkihan on mahdollista. Ja nyt tietysti pelottaa, että jos kyseessä olisikin kohdunulkoinen raskaus, niin ei kai vaan ole mahdollista, että se yhtäkkiä repiikin toisen munatorveni ja johtaa sitä kautta lisäongelmiin. Jos kyseessä on sitten tavallinen keskenmenoon johtava tilanne, niin kuinkahan kauan odotellaan, että kohtu tyhjentyy itsestään vai saisinko ensi viikolla lääkkeet sitä varten?

Oli miten oli, niin ei auta kuin odotella. Sanomattakin on selvää, että raskaushaaveet saan heittää tauolle suht pitkästi aikaa, voi olla että tässä menee vielä pitkän aikaa, kun hCG oli kuitenkin noinkin korkea. Toivottavasti kesällä kuitenkin päästäisiin uuteen yritykseen.
Lääkäri lupasi myös lähetteen jatkotutkimuksiin toistuvien keskenmenojen vuoksi, onpahan jotain odotettavaa silläkin saralla.

Henkisestä puolesta en nyt osaa sanoa. Toki tuntuu pahalta enkä millään halua ajatella sitä, että kaveripiiriin on syntymässä muutama vauva nyt keväällä, olen niin kateellinen. Jotenkin yritän myös sopeuttaa ajatuksia siihen, että olisiko se maailmanloppu, jos toista lasta ei koskaan tulisikaan. Mutta vielä en ole valmis luovuttamaan.
Olen tietysti myös miettinyt syitä näihin epäonnistumisiin. Minulla on aika vahva usko sen suhteen, että munasoluissani on tavanomaista enemmän sekundakamaa. Tähän viittaisi se, että IVF-hoidoissa ei hyvästä munasolusaaliista huolimatta saatu hyvässä suhteessa alkioita aikaiseksi sekä se, että tiputteluvuoto ennen kuukautisia voi lukemani mukaan viitata huonon munasolun tuottamaan huonoon keltarauhaseen. Olen myös miettinyt, että ehkä kahdessa viime kierrossa käyttämäni lugesteron onkin johtanut siihen, että epäkelpo alkio on huijaantunut kiinnittymään kohtuun. No, todistetusti ainakin yksi hyvä munasolu on minusta irronnut, ehkä seuraavan viiden vuoden aikana toinenkin?

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

rv 6+0 ja tuhru

Joten eiköhän tämä ollut taas tässä. Pitäisi olla aika positiivinen ihminen, jos uskoisi, että tässä vielä normaali raskaus jatkuu, kun mitään raskausoireita ei ole, ja viime yönä alkoi tuhruvuoto. Olo on lähinnä turta, kyyneltäkään en ole tirauttanut. Siis tottuuko tähän? En vaan yksinkertaisesti nyt jaksa, pakko ottaa pieni huilitauko. Yksi kiertokin varmaan riittää, ja sitten taas jaksaa yrittää eteenpäin. Missään tapauksessa en ole luovuttamassa, ja yhä edelleen uskon, että onnistunutkin raskaus meille vielä joskus suodaan. Mutta nyt yritän suhtautua asiaan maltilla, unohdan ikäerot, unohdan liiallisen suunnitelmallisuuden.
Kipuja ei vielä ole, joten saa nähdä, miten nopeasti tässä liikutaan eteenpäin. Esikoisestakin oli toki tuhrua rv:lla 7, mutta totaalioireettomuus ei anna sijaa jossittelulle. Katsotaan, pysyykö sisällä gynekäyntiin saakka, tuulimuna vai mikä lie?

Mutta siis ihan oikeasti, pitääkö tän olla näin vaikeeta? Ensin ongelmat esikoisen saamisessa alulle, epäonnistuneet koeputkihedelmöitykset, nyt toistuvat keskenmenot. Yrittääkö joku viestiä meille jotain?
Vastauksia on turha odottaa. Toivotaan kuitenkin, että gyne on myötämielinen tehdäkseen lähetteen jatkotutkimuksiin. Tuskin niistäkään selitystä tälle saa, mutta saisipahan asioita poissuljettua.
Nyt pusketaan taas eteenpäin. Kilo sushia, pullo kylmää valkoviiniä saattaisivat nyt auttaa :)

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Confessions of a Test Maniac

Nyt loppuu! Raskaustestien tekeminen nimittäin. Kuten aiemmin mainitsin, olen tullut ihan hulluksi testaamisen suhteen. Joka päivä on pitänyt tehdä Pregcheckin liuskatesti (onneksi ovat halpoja), jotta näen, vahvistuuko/pysyykö viiva edelleen vahvana. Itselleni olen perustellut tätä testimaniaa sillä, että näin pystyn edes jotenkin kontrolloimaan tilannetta (as if..), ja tiedän varmasti ainakin ajoissa, jos jokin jälleen menee pieleen. Mutta kuten sanottua, nyt se on loppu, ei enää, tulen hulluksi!

Pregcheckien lisäksi olen kuluttanut myös muutaman Clearbluen digitaalisen testin, jotta näkisin, että hCG:n nousu näkyy myös viikkomäärissä. Mutta mikä ihme älynväläys oli tehdä uusi digitaalinen Clearblue viime yönä klo 2.15 herätessä? Yhtäkkiä digitestin näytöllä näkyikin viikot "2-3", kun "3+"-viikot sain testiin jo 6 päivää sitten. Tuomio tuli siis tässä muodossa, hCG-taso laskussa, vuoto seuraa perässä? Ihan heti en saanut unta uudelleen vaan päädyin tietysti goolettelemaan, onko kenellekään muulle käynyt näin, ja raskaus silti jatkunut normaalisti (siis näkisittepä minun gooletus-historian muutenkin...). Jostain löysin sellaisen pienen oljenkorren, että jos raskaushormonin määrä on jo suht korkea, voi testi mitata viikot väärin etenkin hyvin konsentroituneesta virtsasta. Eipä sitten auttanut muuta kuin tukea jälleen tätä Clearbluen pahuudenkoneistoa ja tehdä uusi digitaalinen testi vähemmän konsentroituneesta päiväpissasta ja yllätys, yllätys, viikot palasivatkin "3+":n.
Eli oli miten oli, raskauden tilanteen suhteen en ole yhtään viisaampi, joten nyt loppui testaaminen. Menen ensi viikolla varhaisultraan, jossa toivottavasti selviää, missä mennään. Ja jos sitten on menossa kesken, niin toivon saavani lähetteen jatkotutkimuksiin, jotta toistuvien keskenmenojen perusselvittelyt saadaan tehtyä. 

Nyt siis rv 5+5 menossa, mitään vuotoa tai vatsakipua ei ole ollut. Mutta ei mitään oireitakaan. Iltaisin toki väsyttää ja paleltaa, ehkä. Mutta tissit on normaalit, ruoka maistuu. Yksi ainoa oire on se, että vatsa on aamuisin, kröhöm, hieman vilkas toimimaan. Mutta ei muuta. Ootellaan.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Päivitystä

Stressi ei ole kadonnut minnekään. Clearblue digiin tuli "3+" viikot toissapäivänä (dpo20/rv4+6). No, eipä se mieltä yhtään rauhoittanut, vaikka luulin, että tämän "etapin" saavuttaminen auttaisi vähän.
Mitään varsinaisia raskausoireita ei ole. Päivällä väsyttää, mutta se selittyy superhuonoilla yöunilla, kun heräilen tai valvon stressaamisen vuoksi. Välillä olen saattanut kuvitella, ettei jotain ruokaa varsinaisesti tee mieli, mutta mistään etomisesta ei voi puhua. Rinnat eivät arista lainkaan, esikoisesta aristus alkoi muistiinpanojeni mukaan 5+0. Varsinkin tänään on ollut ihan normaali olotila, mikä ei tunnu lupaavan hyvää. Edelliset menivät kesken 5+2/5+3, tänään menossa 5+1, joten saapa nähdä, miten tällä kertaa käy. Ei todellakaan tee mieli varata neuvola-aikaa, koska en halua sitä olla kohta perumassakaan. Varhaisultraan voisi mennä periaatteessa ensi viikolla, mutta olen liian epäuskoinen, että sinne asti päästäisiin varatakseni aikaa. Miehen kanssa emme ole raskaudesta puhuneet juuri ollenkaan, sillä tuntuu, että kyseessä on niin hauras asia, että se voi mennä rikki pelkästä puhumisesta. Välillä on toki positiivisempia hetkiä, mutta pääasiassa varustaudun mielessäni pahimpaan. Viime yönä näin unta, että sain keskenmenon. Ahdistus. Tulee ehkä liian nopeasti tämä tilanne, kun edellisestä keskenmenosta on vain 6 viikkoa.