tiistai 15. huhtikuuta 2014

Miniromahduksia

Päällisin puolin olen mielestäni selvinnyt viimeisimmästä keskenmenosta ihan hyvin. Välikierto on ollut ehkä ihan hyvä idea, asia ei pyöri ihan koko ajan mielessä. Toisaalta on tuntunut myös siltä, että olisin ollut valmis yrittäämään taas heti, mutta onneksi kierrosta ei ole ollut hajuakaan kaavinnan jälkeen. Jossain vaiheessa oli ovistuntemuksia, ja testailinkin ovulaatiotestillä plussan, mutta kun samaan aikaan myös raskaustesti näytti vielä haaleaa positiivista, niin luultavammin johtui "ristireaktiosta", tämä "ovisplussa" kun pysyi tummana useamman päivän. Raskaustesti näytti tosi haaleaa plussaa vielä 5 päivää sitten, saa nähdä, milloin hormoni laskee kokonaan. Mistä tulikin mieleeni, että tulipahan taas todistettua se, että Pregcheckin liuskat ovat kyllä paljon parempia testejä kuin esim. Davidin ns. herkät testit, sillä David näytti negaa, kun Pregcheckissä näkyi vielä selvästi havaittava toinen viiva. Ja ilmeisesti ovistesteissäkin tuo raskaushormoni reagoi.

Mutta siis, omasta selviämisestä piti puhua. Kevät tekee hyvää mielelle, joten pääosin tunnelma tulevaisuutta kohtaan on ollut luottavainen. Mutta jos erehdyn ajattelemaan keskenmenoja ja tulevaisuuden raskautumisongelmia liikaa, niin ahdistus kyllä iskee. Nyt olen kuitenkin onnistunut pistämään kauhun jonnekin kellariin piiloon toistaiseksi.

Silti pieniä romahduksia tapahtuu. Jos ei päivittäin, niin viikottain. Rinnasta ottaa, kun huomaan leikkipuistossa, että joku samanikäisen lapsen äiti odottaa toista lastaan, kuulen jälleen jonkun kaverin raskaudesta tai kaveripiiriin syntyy uusia vauvoja.
Esikoisen yrittämiseen liittyvistä vaikeuksista en kertonut kenellekään (tai äidille mainitsin), mutta nyt olen pyrkinyt olemaan lähipiirille rehellinen, valottanut vähän, että ongelmia on ollut, jotta paremmin ymmärrettäisiin se, miksen vaikkapa jaksa osallistua kaveritapaamiseen, minne muutama toista lastaan odottava kaveriäiti on minut pyytänyt. Tuttuun tapaani olen kuitenkin sulkenut tunteet sisääni, sanonut vain toisten pahoitteluihin, että "kaikki hyvin, pärjään kyllä", koska en halua vaikuttaa heikolta tai että minua säälittäisiin. Luonnevika.

Pari päivää sitten tuli vähän tuhrua ja toiveikkaana ajattelin, että uusi kierto tekisi alkuaan kaavinnan jälkeen, mutta sen jälkeen ei mitään. No, kaavinnasta tulee tällä viikolla 4 viikkoa, joten eiköhän vuoto pian ala (tai siis kai sen nyt /#%"/tti pian alkaa????). Harvemmin sitä kuukautisia odottelee, mutta tällä kertaa sillä on jotenkin mieltäkin puhdistava merkitys, kaavinnan jälkeen kun vuotoa oli vain hiukkasen. Outoa.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Lempijutut

Ajattelin pistää vähän ylös, mitä meidän kohta 1 v 8 kk (hui, niin vanha jo!) poika tykkää touhuta.Ja nimenomaan touhuta tykkää. Ei ole yleensä hetkeäkään paikallaan hereillä ollessaan.

- Kiipeileminen. Aina ja joka paikkaan. Äidit hermot koetuksella.

- Kaappien avaaminen ja joka paikan tutkiminen. Kauanko tää vaihe kestää???

- Kirjojen lukeminen. Jotain rauhallisempaa sentään. Poika kiinnostui kirjoista oikeastaan tämän vuoden alussa. Nyt tutkii kirjoja mielellään. Käy hakemassa kirjan hyllystä ja peruuttaa äidin syliin lukemaan. <3

- Kotityöt. Imuroiminen, astiankoneen tyhjennys, kauppakassien purkaminen. Pikkuapuri auttaa mielellään!

- Uiminen ja vesileikit. Tästä olen aiemminkin kirjoittanut. Vesi on pojan elementti. Vettä saa mennä silmiin tai nenään, ei haittaa. Kahluualtaassa on jo opeteltu käsipohjaa. Isin kanssa on kiva hurjastella vesiliukumäessä.

- Palapelit. Ihan mielellään laittelee nuppipalapelien paloja paikalleen. Aina ei ihan hermo ja keskittymiskyky riitä..

- Laulaminen ja soittimet. Pojalla on jos jonkinlaista soitinta ja niitä kyllä mielellään soittaakin. Ja laulelee! Välillä tuntuu, että miksi ihmeessä me edes muskarissa käydään, kun poika häärää siellä kaikkea muuta kuin istuu kiltisti ympyrässä, mutta kummasti kuitenkin "laulaa" muskarilauluja kotona. Tämän hetken lempilaulu: paa-paa-paa (eli tietysti Muumi-tunnari "Käy Muumilaaksoon").

- Ulkoilu. Ulkona käydään pari kertaa päivässä. Puistossa ja vaunulenkeillä. Onneksi vauhdikkaasta luonteestaan huolimatta istuu aika mielellään vaunuissa. Varsinkin julkisissa kulkuvälineissä. Uutena haastajana pyörän kyydissä istuminen.

Pitäisikö myös listata inhokit? No, niitäkin toki riittää. Mutta mainittakoon vaikka pukeminen. Paitsi kenkien laittaminen on kivaa, niitä poika yrittää tunkea jalkaa itsekin ja välillä tepastelee kotona vaippa päällä ja kumpparit jalassa.

Mukavaa sateisen sunnuntain jatkoa! Seuraavaksi voisin laittaa jotain omiakin kuulumisia. Täällä ehkä käynnistämässä uusi kierto kaavinnan jälkeen, jippii!