tiistai 27. toukokuuta 2014

Yk 7

Enpä hetkeen ole muistanut tuoreimpia yrityskiertoja päivitellä, joten pistetäänpä nyt muistiin.

Yk 6 siis päättyi tuulimunan kaavintaan maaliskuussa. Sen jälkeen pidettiin taukokierto, kuukautiset alkoivat pääsiäisen aikaan n.30 päivää kaavinnasta, jolloin alkoi yrityskierto numero 7. Aika pienissä yrityskiertoluvuissa vielä mennään, vaikka yritystä tulee periaatteessa elokuussa jo vuosi täyteen. Yk 7 toi ovulaatioplussan kiertopäivänä 17, ja ovulaatioajankohta kyllä hyödynnettiin hyvin. Otin taas lugersteroninkin käyttöön varmuuden vuoksi. Mutta ei plussaa tällä kertaa kehiin, kuten kahdessa aiemmassa lugekierrossa alkuvuodesta, joten ei se mikään ihmelääke taida sittenkään olla. Ja tämän kyllä jo tiesinkin, sillä käytin sitä jossain vaiheessa myös esikoista yrittäessä kuukautisia edeltävään tiputteluun, mihin se hyvin tehoaakin.
Yk 7:n kierron pituus 31 päivää. Ja nyt edetäänkin sitten jo yk 8 kiertoa kp 8. Viimeksi yk 14 toi onnen, joten malttia pitäisi vielä yrittää jostain repiä.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Haaste

Sain jo aikoja sitten  Nunulta haasteen, säännöt alla. Nyt vihdoin löysin aikaa vastaamiseen, joten here goes:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen haastetulle.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastettujen tulee valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.


11 asiaa minusta:

1. Olen järjestyksen ihminen. Minua häiritsee enemmän se, jos tavarat eivät ole oikeilla paikoillaan kuin se, että eteisen lattia on täynnä hiekkaa. Toki jälkimmäinenkin ärsyttää. Mutta yritän opetella pois siitä tavasta, että siivoan pojan leluja olohuoneen lattialta kesken päivää, on nimittäin kuin vettä kaivoon kaataisi..
2. Olen elämänkatsomukseltani realisti. (Mieheni mielestä varmaan täyspessimisti.)
3. Olen äänestänyt kaikissa vaaleissa sen jälkeen, kun täytin 18. Paitsi kirkollisvaaleissa..Tänään pitääkin vielä ehtiä vaaliuurnille.
4.  Pesen hiukseni yleensä joka toinen päivä.
5. En juurikaan esiinny kodin ulkopuolella ilman meikkiä. Vähintään CC-voide ja ripsari pitää olla.
6. Olen painanut ainakin viimeiset 8 vuotta 55 kg (+/- 1 kg), lukuunottamatta raskausaikaa. Tämä siis lienee ominaispainoni. Nuorempana stressasin siitä, ettei ominaispainoni ole 50 kg.
7. Vietän ihan liikaa aikaa puhelimellani pyörien akselilla facebook-bloglovin-iltalehti. Siis voiko tyhmempää olla?
8. Ostan kotiin usein kukkia. Nykyään voi jopa pitää maljakon pöydällä ilman, että pitää koko ajan vahtia, ettei poika mene sitä kaatamaan.
9. Kolmesta eri C.S.I -sarjasta mielestäni paras on New Yorkiin sijouttuva.
10. Olen suht musikaalinen, mutta piirtää en osaa ollenkaan. Enkä ole kyllä käsistäni kätevä muutenkaan.
11. Rakastan kauniita korkokenkiä, mutta päädyn silti useimmiten tallustelemaan näteissä ballerinoissa. Tai no, useimmiten valitettavasti talvikengissä.

11 kysymystä haastajalta:

1. Jotain, jonka olet oppinut kantapään kautta?

Kaikki ei aina mene niin kuin haluaa ja suunnittelee.

Hiljattain opin myös sen, että perunankeittoveteen ei kannata lisätä suolaa suoraan suolapakkauksesta, sitä voi nimittäin lorahtaa hieman liikaa..

2. Paras lukemasi kirja?

Parasta on vaikea valita, mutta jos parhaus pitäisi määrittää sen mukaan, minkä kirjan olen lukenut useimmiten, niin mentäisiin akselille "Anne Frankin päiväkirja", "Tuulen viemää", "Anna-sarja" :) Eli nämä klassikot on tullut esiteininä luettua useaan otteeseen. Nykyään lukutahti on hitaampi, mutta joku kirja on kuitenkin aina menossa.


3. Mikä sinusta tulee isona?

Toivottavasti ainakin vielä toisen lapsen äiti. Olen rakentanut identiteettiäni vahvasti (liikaa?) sen varaan, että aikuisena olen ainakin kahden lapsen äiti. Toki haluan myös kehittyä ja menestyä omalla alallani.

4. Mikä sinua motivoi?

Päämäärä yleensä, näin lyhyesti vastattuna. Ja kun päämäärä on asetettu, niin sitten teen sen eteen kaiken, minkä voin. Siksi tämä "lapsentekoprosessi" onkin vaikea sietää, kun ei ole mitään takeita, että vaikka kuinka yrittäisi, niin lopulta onnistuu.  

5. Suosikkihokemasi?


Tähän en keksi mitään. Lasketaanko "EI!"?

6. Paras kauneusvinkkisi?

No enpä tiedä. Peilistä kun katsoo päivä päivältä vanhemman näköinen nainen :D Mutta sellaisen vinkin joskus luin, ja tätä itsekin toteutan, että jos aamulla mietit, että pitäiskö tukka pestä vai meniskö vielä päivän, niin kannattaa valita ensimmäinen! 

7. Onnellinen paikkasi? Happy place, paikka jonka ajattelu tuo hymyn huulillesi?
Mökkisaunan terassi ilta-auringossa, kylmä siideri kädessä. Aaah :)

8. Pidätkö työstäsi?
Nykyään kyllä, mutten varsinaisesti rakasta sitä. Turvaa hyvin toimentulon.

9. Mieluisin matkakohteesi?

Miehen kanssa kahdestaan matkustellessa suurkaupungit, mainitaan nyt vaikka New York. Pojan tultua kuvioihin, on matkasuunnittelu enemmän sitä tasoa, että missäs olis lämmintä, hyvä hotelli, jossa on uima-allas myös lapsille jne..

10. Kuvaile itseäsi viidellä sanalla.

Määrätietoinen, stressiherkkä,  tunnollinen, konservatiivinen (ainakin mies aina nauraa tälle, itse yritän olla tunnistamatta tätä piirrettä itsessäni liikaa:), ja omahyväisesti lisätään tähän vielä nopeaälyinen.

11. Mihin kysymykseen/mieltäsi askarruttavaan asiaan haluaisit elämäsi aikana vastauksen?

No jos klassiseen "miksi olemme täällä?" ei saa vastausta, niin olisi mielenkiintoista saada vastaus vaikka siihen, että kuka murhasi John F. Kennedyn tai mitä muita mysteereitä näitä nyt olikaan.. (Siis enkö mä tosiaan mitään parempaa tähän keksinyt:D? "Nopeaälyinen". HAH.) 

Bonuskysymys:
Mä en oo koskaan juonut kahvia (tosi on!). 


11 kysymystä minulta uusille haastetuille:

1. Oletko joskus asunut ulkomailla?
2. Mitä kadut?
3. Mitä ruokaa kokkailet usein?
4. Oletko aamu- vai iltavirkku?
5. Sisustuvärisi?
6. Keräiletkö jotain?
7. Mitä lehtiä luet?
8. Oletko koukussa johonkin?
9. Lempivaatemerkkisi?
10. Päivitätkö facebook-profiiliasi usein?
11. Onko sinulla jotain erityistaitoa?

Mä en kyllä taida keksiä 11 henkilöä, jotka voisin haastaa, mutta olisin toki iloinen, jos joku blogiani lukeva tarttuisi haasteeseen! Cinnamonroll Girl? Miisa?

perjantai 9. toukokuuta 2014

Juttua

Siis meillähän nykyään keskustellaan.
Esim. niinku näin. Poika sanoo: "Se on auto", johon äiti vastaa: "Eikun kyl toi on mopo", poika: "Se on auto", äiti: "Eikun mopo, mo-po", P: "Se on auto!", Ä: "Mopo", P: "Se on auto" Ä: "Mopo", P: "Auto", Ä: "Mopo", P:"Auto", Ä:"Mopo" P: "Mopo! Mopo, mopo, mopoooo".
Vielä pikkuisen matkaa siis varsinaisiin keskusteluihin, mutta vuorovaikutusta on :)

Puhe kyllä kehittyy tosi nopeaan tässä vaiheessa. Vielä viime viikolla bussi oli "muumi", nyt se on jo ihan bussi pojankin mielestä. Saas nähdä, milloin kiitos muuttuu "kiikukkaa":sta kiitokseksi tai "ipua" imuriksi.  

tiistai 6. toukokuuta 2014

Uhma?

Poika on pian 1v9kk. On ollut varsin hyvä ilmaisemaan oman tahtonsa jo suurin piirtein syntymästään saakka. Mutta nyt on taas joku vaihe meneillään, hohhoijaa. Pukeminen aiheuttaa hirveät raivarit, samoin useimmiten vaipan vaihtaminen ellen saa jotenkin hämättyä poikaa kiinnittämään huomionsa muualle. Ei millään huvittaisi edes aloittaa em. toimenpiteitä, kun tietää, mitä siitä seuraa. Kuulostaa varmaan ihan normaalilta, mutta välillä kyllä mietityttää, että minkähänlaista tässä on vielä edessä, kun se varsinainen "uhmaikä" alkaa. Vai voiko se alkaa jo nyt? Poika on myös hyvä vaatimaan kaikenlaista. Ruokaillessa "vaatii" kaikkea muuta mitä nyt sattuu näkemään, mutta omalla lautasella ei ole. Hakee kädestä sohvalle hetkeksi levähtänyttä äitiä ja isiä milloin minnekin ja esittää vastalauseensa varsin kuuluvasti, jos liikettä ei tapahdu. Kaupassa vaatii itselleen ympärillä näkemiään asioita kovaan ääneen. Noh, nää on näitä. Ei varmaan vaatisi, jos koskaan ei annettaisi, joten omaan napaan voi tässä kai katsella. Jotain positiivista: onneksi kyllä rauhoittuukin varsin nopeasti. Huh.

perjantai 2. toukokuuta 2014

Määritelmästä mielipahaa

Saatiin kutsu Naistenklinikalle jatkoselvittelyihin keskenmenojen vuoksi. Saatteessa luki "Hyvä lapsettomuuspoliklinikalle tuleva pariskunta". Ja jossain sisälläni jysähti. Siis tiedänhän minä, että kyseinen paikka on hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikka, ja sama kirje lähetetään kaikille sinne kutsutuille. Mutta silti jotain vanhoja haavoja aukesi. Kun eihän tässä (vielä) varsinaisesti sekundäärisestäkään lapsetomuudesta ainakaan määritelmän puolesta puhuta. Vaikka ei siihen olekaan kuin muutama kuukausi aikaa, kun ensimmäisestä keskenmenosta on kulunut vuosi, mistä voikin laskea sitten vuoden aktiivisen yrityksen alkaneen. Tosin nyt vasta yk 7 menossa.

Jotenkin minulla on tarve korostaa sitä, että en ole lapseton. Siis ihan hullua, apteekkiin menen ostamaan raskaustestin mieluiten niin, että lapsi on mukana, jotta apteekin täti näkisi, etten ole ihan epätoivoinen tapaus vaan kykenevä lisääntymään (siis oikeesti hei?!?). Kun kävin tilaamassa papereita yksityisestä hoitoklinikasta Naistenklinikalle aiemmista hoidoistamme, niin silloinkin otin lapsen mukaan, jotta respan tädit näkevät, että kyllä on onnistuttu. Että huhheijaa, mistä tämä häpeä oikein kumpuaa??

Ensi kuussa siis päästään tutkittavaksi. Sitä ennen saadaan toivottavasti ainakin tämä yk 7 loppuun. En tiedä, olenko henkisesti ollenkaan varautunut siihen, että tutkimuksissa voisikin selvitä jotain, enemmänkin olen menossa hakemaan mielenrauhaa sen suhteen, että kyse olisi huonosta tuurista. Eli en ole sallinut itselleni juurikaan ajatusta, että mitä sitten jos..?

Huomenna olisi ensimmäisen keskenemenoon johtaneen raskauden laskettu aika. Tuntuu, että siitä on jo ikuisuus, elettiinhän loppukesää viime vuonna, ja nyt on jo uusi kesä alkamassa. Mitenkään aktiivisesti en ole tuota keskenmenoa miettinyt, raskaus kun tuntui vuotoineen olevan tuhoon tuomittu jo alusta saakka. Mutta olisin toki toivonut olevani uudelleen onnistuneesti raskaana tähän mennessä.

Kuten Miisa kirjoitti, pursuaa meilläkin mm. kellari vauvatavaraa, ja etenkin pojalle pieneksi jääneitä vauvanvaatteita. Olen antanut itselleni luvan säilyttää vauvanvaatteita siihen saakka, kun poika täyttää kolme. Mikäli en siihen mennessä ole (onnistuneesti) raskaana, yritän myydä niitä eteenpäin. Vielä en ole valmis antamaan niitä lähipiiriin syntyville vauvoille. Jotenkin ajatus siitä, että näkisin meidän vauvalle säästetyt vaatteet jonkun toisen päällä, tuntuu liian pahalta, itsekäs ja kamala ihminen kun olen.
Toisaalta olemme kyllä antaneet isoimpia vauvatavaroita kavereille lainaan, ja nyt jo etukäteen hieman ahdistaa se, että en todennäköisesti ole raskaana siinä vaiheessa, kun niitä aletaan palauttelemaan. Tai vielä pahempaa: näissä kaveriperheissä edetään toiselle kierrokselle meitä ennen..  Vielä en osaa suhtautua asiaan niin, ettei toisten onnistumiset olisi jotenkin minulta pois.

Muutenkin olen vähän miettinyt tulevaa,ja sitä, missä vaiheessa pitäisi hakeutua johonkin klinikalle lapsettomuusasioissa. Mutta siihen vaikuttaa niin paljon se, mitä keskenmenotutkimuksissa selviää, että turha vielä murehtia. Ja järkevintä kai olisi odottaa, että se yk 12 tulee täyteen joskus syksyllä. Toisina päivinä olen melko varma, että meille tulee vielä toinen lapsi, mutta monina päivinä murehdin pojan kurjaa kohtaloa jäädä ilman sisaruksia..