sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Lomalla

Ah, ihana heinäkuu! Kuin varkain olen pystynyt ottamaan lomaa myös raskautumispakkomielteestä. Eli asia ei ole mielessä ihan joka minuutti, kun pään täyttävät ihanat, kesäiset asiat ja tekemiset! Onpa vapauttavaa, stressaamaan ehtii taas syksyllä!
Viime yrityskierto (yk 9) päättyi odotetusti negaan, tulipa tehtyä myös henk.koht ennätys kierron lyhyydessä, 26 päivää. Nyt menossa yk 10 kp 11, huomenna voisin aloittaa ovistestailun, mutta tämä kierto saa muuten mennä ihan luomuna ilman mitään lugeja. Ja loppukesän juhlissa aion ottaa viiniä miettimättä piinapäiviä sen tarkemmin! Mielialaa on vallannut myös yllättävä uhma: ei tämä lapsenteko nyt niin vaikeaa voi olla, joten kyllä sen on vaan onnistuttava!

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Sanainen arkku ja kesäpuuhia

Viimeisten viikkojen aikana pojan puhe on kehittynyt todella vauhdilla. Kuin yhtäkkiä hän puhuukin jo kaksi- ja kolmesanaisia lauseita, toistelee kuulemaansa. Puhumisen myötä huomaa myös, kuinka lapsi muistaa asioita. Mökillä ollessa ihmetteli, että missä "mummo ja baari" on, kun viimeksi siellä oltiin yhdessä. Kertoo topakkana, että "isi kori auton", kun isi katselee konepellin alle ja toistelee samaa vielä viikkojenkin päästä - kova on muuten luottamus pikkumiehellä isin taitoihin ;) Ja mökillä ollutta moottorisahaa ja siitä lähtenyttä ääntä on pitänyt ihmetellä monen monta kertaa samalla kulmia kurtistaen: "moottori, ääni!". Paljon on kesäisiä juttuja puheissa "jäksi hyvää", "X syö muksi (=mustikoita)", "vene kiva".
Ollaan oltu aika paljon reissussa ja poika on viihtynyt hyvin mökillä ja mummolassa, mutta voi sitä riemua, kun poika ymmärsi eilen, että lähdetään kotiin! Ei tarvinnut ollenkaan houkutella lähtemään, kun poika otti pienen reppunsa selkäänsä ja kiirehti autolle ja hoki "puistoon leikkimään" ilmeisesti lähipuistomme mielessään.
Pitkiä automatkoja sekä lentomatkoja ajatellen hankimme kannettavan dvd-soittiminen, vaikka moinen kapine alkaakin muuten olla aataminaikainen. Ei tarvitse aina ajoittaa pitkiä automatkoja pojan päiväunille, kun "Postimies Pate" jaksaa kiinnostaa takapenkillä. Postimies Pate on pojan ykkössuosikki ja olipa iloinen ilme pojalla, kun isi oli hankkinut netistä Pate-aiheisen yöpuvun. Miten siitä on tullut noin iso, tajuaa ja muistaa ja osaa? Kuukausi vielä ja sitten juhlitaan 2-vuotissynttäreitä. Haikeudellakin seuraan näitä ihania hetkiä pienen, maailmaan tutustuvan lapsen kanssa, joka kasvaa niin hurjaa vauhtia, että äitiä välillä ihan hirvittää!

p.s. Dpo 11, ei mitään merkkiä, että tärppiä olisi tullut tässä kierrossa. Enkä aio testata. Kertoo ne menkat todellisuuden kuitenkin.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Kp 13 ja oho!

Aloitin tänään (kp 13) ovulaatiotestailut tähän kiertoon ja koin kyllä suuren yllätyksen, kun menin testiä katsomaan, ja siinä olikin kaksi tasavahvaa viivaa. Näin aikaista ovulaatioplussaa en olekaan saanut kai ikinä? Mitään etukäteistalletuksia ei tällä viikolla oltu ehditty tehdä (kiitos, jalkapallo!), mutta ehdittiin varmaan sopivasti  vielä hommaan mukaan.

Aika hilkulla oli, ettei koko ovisplussa mennyt minulta ohi, sillä etukäteen olin ajatellut aloittaa testailut vasta kp 14, sitä aiemmin kun ei tosiaan ovulaatioplussaa ole aiemmin näkynyt. Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin eilen, kun kävin "mielenrauhaultrassa" gynellä. Huolestuin niin kaavinnan jälkeen niukentuneista kuukautisista, että päätin tapani mukaan ottaa härkää sarvista ja ottaa selvää, onko syytä huoleen oikeasti.
Kuukautisten muuttumisesta kertoessani gyne totesi, että se tosiaan voi olla seurausta limakalvovauriosta, mutta piti epätodennäköisenä, että suurempaa ongelmaa syntyisi vain yhden kaavinnan jälkeen.
Ultralla tietysti katsottiin, ja endometrium näytti gynen mukaan ihan normaalilta. Se oli 8 mm:n paksuinen eli kierron vaiheeseen ja kiinnittymiseen sopiva eikä viitteitä kiinnikkeistä näkynyt. Johtofolli oli eilen 18 mm, mikä sitten tosiaan johti siihen, että päädyin aloittelemaan ovistestailut jo tänään. Gyne ei ollut mitenkään huolissaan tilanteestamme, mutta sanoi, että kannattaa asiasta kuitenkin vielä mainita, kun menemme Naistenklinikalle kuulemaan keskenmenotutkimusten vastauksia, että josko sitä kautta järjestyisi vielä HSSG-tutkimus (eli sama kuin aukiolotutkimus) tarvittaessa.
Gyne oli siis varsin positiivinen. Sanoi, ettei meidän tilanne mitenkään "desperado" ole, kun meillä kuitenkin tuo yksi lapsi on. Mutta piti teoriaani keskimääräistä huonolaatuismmista munasoluistani ihan varteenotettavana selityksenä ongemiimme.

Nyt sitten vaan odotellaan, että sellainen laatumunasolu tuolta päättäisi lähteä kehittymään! Ja vähän runsaampia kuukautisia myös..

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Nukkumisjuttuja

Poika ei ollut mikään supernukkuja vauva-aikanaan. Ihan alusta en muista juuri mitään, mutta parin tunnin välein taidettiin heräillä. Sitten parista kuukaudesta jonnekin neljän tai viiden kuukauden ikään mentiin kahdella syötöllä yössä, mikä oli jokseenkin inhimillistä. Kunnes alkoi yöhulinat. Pari kuukautta heräiltiin jatkuvasti, nukuttiin ehkä tunnin, korkeintaan parin tunnin pätkissä. Poika ei osannut herättyään enää nuhahtaa itse takaisin, vaan vaati joko tutin tai tissin jatkaakseen uniaan. 7,5 kk:n iässä olikin sitten unikoulun aika. Mies toteutti unikoulun  tassukoulua mukaillen, samalla kertaa jätettiin öistä tissi ja tutti pois. Unikoulu onnistui todella hyvin, sillä kai sitä näin yli vuoden jälkeen jo uskaltaa todeta, että sen jälkeen meillä on nukuttu hyvin. Toki tuon auki kirjoittaminenkin vähän vavahduttaa - kannattaako tällaista sanoa ääneen, jos jossain universumissa vasta nyt huomataankin, että me emme ole saaneet osaksemme tarpeeksi rikkinäisiä öitä?

Nykyisellään poika nukkuu suunnilleen klo 20-7, joskus heräilee  vähän aiemmin, harvemmin nukkuu paljon pidempään. Öisin poika ei ole viimeisten kuukausien aikana juurikaan heräillyt, ehkä kerran kahdessa viikossa tai harvemmin herää yöllä niin, että menemme häntä rauhoitteleman. Poika nukkuu siis omassa huoneessan, pinnasängyssä edelleen. Eikä vielä osaa kiivetä pinnasängystä pois, vaan aloittaa aamulla pupujensa kanssa leikkimisen ja höpötyksen,  ja huutelee välillä sängystään: "äitiii, isiiii!". 

Nukkumaan poika menee mielellään, osoittelee usein jo sänkyään, kun on unilaulun aikaan sylissä. Pitkään teimme niin, että istuimme pojan sängyn vieressä (kännykkää selaillen, kröhöm, poika kun ei sitä näe), kunnes poika nukahti, sillä jos nousimme aiemmin lähteäksemme huoneesta pois, alkoi poika itkeä. Nykyisin onnistuu jo niin, että istumme vieressä joitakin minuutteja ja lähdemme sen jälkeen huoneesta pois, vaikka poika olisi vielä hereillä.

Päiväunia poika nukkui pitkään ulkona rattaissa, ja nukkuu edelleenkin silloin tällöin, jos olemme jossain reissussa tai kylässä, mutta noin kuukausi sitten poika valitsi itse päiväunien nukkumisen sisällä. Silloin oli aika kuuma, ja olin laittamassa poikaa rattaisiin ja ulos, kun tämä kampesikin itsensä pinnasänkyynsä ja sillä tiellä ollaan edelleen. Päiväunet ovat ehkä lyhentyneet hieman sisälle siirtymisen myötä, mutta edelleen poika nukkuu 2-3 tunnin unet päivisin.

Olen itse aina tarvinnut mielestäni paljon unta ja tykännyt nukkumisesta, joten ehkä poika tulee siinä asiassa minuun. Tai sitten tässä on vielä unettomia öitä edessä...