perjantai 29. elokuuta 2014

Varhaisultra

Nukuin viime yön todella huonosti, sillä tänään oli odottamani varhaisultra. Yllättävän positiivisella mielellä lähdin gynekologille, vaikka mielessä kyllä kaikuivat jo valmiiksi sanat: "valitettavasti täällä näyttää kehitys pysähtyneen ihan alkuunsa, "tämä saattaa olla tuulimuna", "täällä ei näy mitään" jne. Eilisen illan olo oli aika etova, ja sama juttu jatkui aamulla, kunnes söin aamupalan, joten toivo mielessäni lähdin lääkäriasemalle.

Lääkäri oli vähän myöhässä, ja käteni alkoivat hieman tärisemään vastaanottoa odotellessani. Onneksi sain pidettyä itseni koossa, kun pääsin lääkärin huoneeseen, sillä pelkäsin jo, että alan nyyhkimään ennen aikojani. Pian päästiinkin ultraamaan, ja lääkäri totesi saman tien, että "täällä näkyy ruskuaispussi, sikiöpussi ja alkio, nyt ruvetaan katsomaan tarkemmin". Huh, helpotus. Kyse ei ole kohdunulkoisesta, ei rypäleraskaudesta, kohdussa ylipäänsä on jotain! Lääkärin zoomaillessa alkioon näin pian itsekin jotain väreilyä, minkä lääkäri pian todensi sydämen sykkeeksi. <3<3<3 Tapahtuuko tämä minulle?
Kuunneltiin vielä ultran dopplerilla pieniä sydänääniä, ihan käsittämätöntä, mihin tällä nykytekniikalla pystytään. Alkio vastasi kooltaan viikkoja. Kuukautisista laskien tänään olisi rv 6+1, mutta ovulaatiotestin tein kp 15 (saattoi toki olla positiivinen aiemminkin, mutta jäi testaamatta), ja lääkäri sai mitoiksi rv 6+0, joten ihan oikeissa päivissä mennään.

Lääkäri totesi, että nyt on 90-95%:n mahdollisuudet siihen, että kaikki menee loppuun asti hyvin. Koska tiedän, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, en voi hengähtää vielä viikkoihin. Olo on silti epätodellinen, toiveikas, nyt ollaan kuitenkin niin paljon pidemmällä kuin kolmessa edellisessä raskaudessa. Uskalsin tänään varata neuvolankin. Naistenklinikalle on tulossa käynti parin viikon kuluttua, sillä tulostenkuulemisaikaa siirrettiin eteenpäin, kun soitin olevani raskaana, jotta heidän tarjoamansa varhaisultra voidaan tehdään samalla. Toivottavasti silloin nähdään, että pieni on jatkanut kehitystään!  

tiistai 26. elokuuta 2014

Ainoa fakta

Kuten arvata saattaa, täällä eletään aika stressaavaa aikaa. Odottelen kärsimättömänä loppuviikon varhaisultraa. Sitä odotellessa aika paljon ajatuksia pyörii päässä. Välillä olo on vähän etova ja väsynyt, ja toivo nousee, sitten toisena hetkenä olo on taas ihan normaali, ja olen jo ihan varma, että kaikki on taas ohi. Mitään voimakasta raskauden puolesta puhuvaa ei ole, esim. tissit eivät ole lainkaan arat (se on oire, joka minulta tosin puuttuu ihan normaalissa kuukautiskierrossakin). Kaksi ensimmäistä kesken mennyttä raskautta olivat menneet jo tässä vaiheessa kesken (nyt rv 5+5). Otin vielä tämän viikon alussa kolmannen hcg-määrityksen, joka oli jo 25 000 paremmalla puolella eli hyvin noussut viime viikosta. Kolmannessa keskenmenneessä raskaudessa hcg oli 7000 luokkaa 7. viikolla eikä tuplaantunut kahdessa päivässä, kuten olisi pitänyt. Näiltä osin siis vaikuttaa ihan hyvältä, ainakin aiempiin verrattuna himpun verran paremmalta. Hcg:n nousu onkin ainoa fakta, johon pystyn nyt tukeutumaan raskauden etenemisen osalta. Eikä se kuitenkaan takaa yhtään mitään.

Oman sivustressin olen tietysti kehittänyt myös siitä, että hcg on noinkin korkea viikkoihin nähden, vaikkakin normaalin rajoissa. Nyt pelkäänkin, että kyse on rypäleraskaudesta. Toinen vaihtoehto voisi olla kaksosraskaus, mutta pessimistinen suhtautumiseni tietysti pitää kohdallani todennäköisempänä ensimmäistä vaihtoehtoa, jonka todennäköisyys on 1/1000 raskautta kuin jälkimmäistä, jonka todennäköisyys on yli 1/100 luokkaa. Ja minä kun joskus pidin itseäni pessimistin sijaan realistina..

3 yötä pitää vielä jaksaa odottaa ultraan!

torstai 21. elokuuta 2014

Siitä se ajatus sitten lähti!

Viime viikolla manailin toivoni menettäneenä liian säännöllisesti alkavaa tiputteluvuotoa ennen kuukautisia. Olin päättänyt, etten tällä kertaa masenna itseäni lisää testaamalla taas turhaan.
Kuinka ollakaan, samana iltana aivastaessani tunsin repäisevää kipua alavatsalla, ja siitähän se ajatus sitten lähti! Repäisykipu, entäs jos sittenkin? Rupesin miettimään asiaa ja muistin, että dpo 9 tienoilla olin uumoillut kuukautisten tulevan mega-aikaisin, kun alavatsa kipuili ihmeellisesti pienen vuodon ohella - kiinnittymiskipua? Kummasti sitä toivo taas nosti päätään, mitä jos sittenkin? Suontakin veti yöllä, se oli ensimmäisiä "raskausoireita" esikoisesta. Maltoin odottaa päivän, mutta kp 28 päätin keskellä yötä pissahätään herätessäni tehdä testin. Aika paljon masensi, kun tuijottelin taas vitivalkoista kohtaa liuskassa, johon olisi pitänyt piirtyä toinen viiva. Mitä olin taas kuvitellut? Mutta mutta, aikani tuijoteltuani kuitenkin huomasin, että testiin piirtyi toinenkin viiva. Herätin mieheni katsomaan, näkeekö hän testissä kahta viivaa. Mies oli ihan unenpöpperössä ja sekaisin, en ollut hänelle mitään mahdollisesta testaamisesta maininnut. Mies oli niin unessa, ettei nähnyt yhtään mitään, mutta itse kyllä jo näin, että testissä oli selkeät kaksi viivaa. Ei tullut uni uudelleen helposti sinä yönä!

Tässä sitä ollaan, raskaana jälleen. Tiputtelu loppui oikeastaan testipäivään. Raskausoireita on vain lievänä, lähinnä pientä "tota ruokaa ei tee mieli"-tyyppisenä olotilana ja väsymyksenä, joka voi johtua mistä vaan. Viimeisistä kuukautisista laskettuna tänään on rv 5+0. Tällä kertaa en ole halunnut menettää mielenterveyttäni jatkuvan kotitestailun kanssa vaan  otatin hcg-määritykset kahtena päivänä. Ensimmäinen arvo maanantaina oli 2880, kahden päivän kuluttua lukema oli jo 6400.

Olen pysynyt suht rauhallisena, nyt en voi kuin odottaa. Toivoa saan siitä tilastosta, että kolmenkin keskenmenon jälkeen todennäköisyys neljännen raskauden onnistumiselle on 60-80%. Olisiko nyt meidän vuoro?

maanantai 11. elokuuta 2014

Liian säännöllinen

Ai, että mä vihaan tätä mun luomukiertoa! Aina sama juttu! Oviksesta viikon päästä alkaa hyvin minimaalinen, mutta kuitenkin havaittava tiputtelu (tai siis rusehtava valkovuoto näin tarkemmin ilmaistuna). Ja siitä sitten viikon päästä kuukautiset. Eli ylihuomenna alkaa uusi kierto.
Jotain positiivista: piinapäivät kestävät vain viikon, sillä tiputtelun alettua ei ole enää mitään toivoa plussasta, vaikka tiputtelu onkin niukkaa. Negatiivista: kuukautisia saa odotella viikon, kun negatulos on jo tiedossa.

Olen niin kyllästynyt tähän! Tiedän, että yritystä on tässä kuussa takana "vasta" vuosi sisältäen kolme epäonnistunutta raskauden alkua, mutta en vaan jaksa miettiä sitä, että olisiko jotain tehtävissä, esim. ovulaation tukemista jotenkin. Niinpä varasin loppukuulle ajan samalle lääkärille, jolla kävimme aikoinaan tutkimuksissa ja hoidoissa esikoista yrittäessä, jolloin onnistuimme raskautumaan "hoidoista huolimatta".

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Kateuden huippu?

Kateuden huippu on nyt varmaankin saavutettu. Siis kuinka ihminen voi olla kateellinen itselleen? Olen kateellinen itselleni, joka näyttää raskausaikana otetuissa valokuvissa niin onnelliselta. Olen kateellinen itselleni, kun muistelen parin kesän takaisia tapahtumia, jolloin olin raskaana. Tai kun töissä tulee vastaan joku tekemäni kirjoitus, jonka olen tehnyt ollessani raskaana. En voi käyttää erästä puseroani, koska käytin sitä paljon raskausaikana, koska se tuo niin vahvasti ihanan raskausajan mieleen. En voi myöskään käyttää hajuvesiä, joita käytin raskausaikana samasta syystä.
Lisäksi olen pettynyt itseeni sen suhteen, että pojan vauva-aikana olin kamala hormonihirmu, joka ei riittävästi osannut nauttia vauvastaan vaan suri menetettyä vapauttaan ja yöuniaan, oli huolissaan ihan joka asiasta ja muistaakseni sanoi joskus väsyneenä ääneenkin, ettei halua toista lasta.
Jossain päin universumia onkin varmasti huomattu, ettei tällainen kiittämätön paska ansaitse tulla toista kertaa äidiksi.

maanantai 4. elokuuta 2014

Ovisoireet ne on ilman testejäkin

En sitten aloittanutkaan ovistestailua kp 12, kun testit olivat toilettilaukussani, joka oli jossain ihan muualla kuin mukanani reissussa. No, eipä sitten auttanut kuin kuulostella kroppaa, ja kyllähän tässä kokemuksen myötä on ovistuntemukset oppinut erottamaan. Kp 15 pääsin kotiin enkä yllättynyt, kun ovistesti näytti plussaa. Voi olla, että olisi näyttänyt jo kp 14, mutta samapa tuo. Ei ainakaan jää yrityksen puutteesta kiinni tässä kierrossa onnistuminen. Fiilikset ovat aina ovulaation aikaan hyvät ja optimistiset, mutta mitä pidemmälle piinapäiviä edetään, sitä enemmän hiipii mieleen tietoisuus siitä, että miksi onnistuisimme tälläkään kertaa? 
Seuraavan yrityskierron aikana pääsemme onneksi Naistenklinikalle kuulemaan tutkimusvastauksia! Toki toivon, ettei siellä selviä yhtään mitään..