perjantai 28. marraskuuta 2014

Maalari maalaa taloa...

..sinistä vai punaista?

Kuten esikoisen kohdalla aikoinaan, en nytkään malttanut odottaa kunnalliseen rakenneultraan saakka vaan varasin ajan yksityiselle, missä sama lääkäri teki rakenneultran kuin esikoisellekin. Olin yllättävän tyyni koko päivän ultraa odotellessa, mutta odotushuoneessa iski kyllä paniikkki päälle, ja sydän tuntui hakkaavan itsensä rintakehästä ulos. Selailin jotain vauvalehteä, mutta en pystynyt tarttumaan yhteenkään juttuun. Onneksi lääkäri oli aikataulussa, ja pidemmittä puheitta päästiin ultraamaan.
Kaikki näytti olevan kunnossa, huh, lääkäri oli varsin varma otteissaan. Kysyi, halutaanko kuulla sukupuoli, enkä todellakaan tälläkään kertaa malttanut olla sanomatta kyllä. Lääkäri totesi, että 100%:n varmuudella meille olisi tyttö tulossa. Siinä vaiheessa jännitys jotenkin laukesi ja padot avautuivat, loppu-ultrauksesta en tainnut kuulla enää mitään. Koin jälkeenpäin hieman huonoa omatuntoa siitä, että nimenomaan sukupuolen kuuleminen herkisti minut noin, kun tärkeintähän tietysti oli kuulla, että kaikki näyttää olevan hyvin.

Minulla oli alusta asti ns.tyttöolo, mutta koska raskaus on ollut kovin samanlainen kuin esikoisestakin, niin ajattelin, että todennäköisemmin poika olisi kuitenkin tulossa.
Äitini ilmoitti raskaudesta kuullessaan, että oli ennakoiden tuonut jo kesällä mökiltä jotain vanhoja vauvamekkojani (äidilläni on tapana säästää vähän kaikkea...) kotiin, vaikkei tuolloin tiennyt minun ylipäätään olevan raskaana. 
On jotenkin hassua, että muistan jo suunnilleen kymmenvuotiaana ajatelleeni, että isona minulla on sitten poika ja tyttö, ja juuri tuossa järjestyksessä. Johtui varmaan siitä, että kaveripiirissäni oli paljon tyttöjä, joilla oli isoveli niinkuin minullakin. Ja suvussakin on noudatettu samaa "kaavaa" jo muutamassa sukupolvessa.

Rakenneultran jälkeen täytyikin sitten käydä ostamassa ensimmäinen vaaleanpunainen vaate.. Meikäläinenhän siis värikoodaa ihan surutta, vaikka en toki vastusta sitä, että pojalla on päällään punaista, ja eiköhän pikkusiskolla tule olemaan aika paljon isoveljeltä perittyä sinistä tulevaisuudessa päällään.


tiistai 18. marraskuuta 2014

Mikä nyt oli toisin?

Huomenna alkaa 19. raskausviikko. Mikään ei tietenkään ole vielä varmaa, mutta ajattelin, että tässä vaiheessa uskaltaisin kuitenkin julkaista hieman ajatuksiani siitä, miksi nyt toivottavasti onnistuimme verrattuna epäonnistuneisiin kertoihin.

Raskaus alkoi kierrosta, jolloin päätin ottaa lomaa koko raskausyrityksestä. Tässä postauksessa kirjoitin asiasta heinäkuussa. Myös esikoisen raskaus alkoi kierrosta, jossa olin jo menettänyt toivoni kahden epäonnistuneen IVF-hoidon jälkeen ja olin päättänyt keskittyä elämässä hetkeksi muihin asioihin. Tuolloin pyörittelin päässä ajatusta lahjoitetuista munasoluista, tällä kertaa keskustelimme miehen kanssa kesälomalla sijaislapsista. Loman merkitys on epävarma, mutta aika klassinen "lakkaa yrittämästä, niin onnistut", on näemmä toiminut kohdallani.

Luomuilu. Keskenmenoon johtaneissa raskauksissa käytin lugesteronia tukena ovulaation jälkeen. Kesälomalla päätin ottaa lomaa myös hormoneista. Myös esikoisen kohdalla raskauteen johtanut kierto oli ainoa luomukiero koko vuonna (positiivisen raskaustestin tein joulukuussa). Need I say more? Jos joskus kolmatta yritetään, uskonen jo, että pärjään ilmankin.

Miniaspiriini. Tässä raskaudessa aloitin positiivisen raskaustestin tehtyäni miniaspiriinin (eli 50 mg aspiriinia vuorokaudessa), vaikka tukostaipumusta ei testeissä tullut ilmi. Jatkoin miniaspiriinia NT-ultraan saakka. En usko, että tällä oli muuta merkitystä kuin olla psyykkinen tuki.

Foolihappo. Ja tämä, jos joku, on mielestäni asia, joka kannattaa oikeasti ottaa huomioon! Olin jo pitkään käyttänyt monivitamiinitabletteja, joissa on foolihappoa n. 200 mikrogrammaa/tabletti, kun kolmannen keskenmenon jälkeen heräsin siihen, että ehkä foolihappoa pitäisi ottaa enemmän, joten aloin ottaa sitä 800 mikrogrammaa vuorokaudessa, Ja kappas, kolmen kuukauden päästä alkoikin raskaus. Foolihappolisähän suositellaan aloitettavaksi juurikin 3 kuukautta ennen toivotun raskauden alkua. Alkuraskauden ultrassa lääkäri ihmetteli, ettei minua oltu erikseen Kätilöopistolla kehoitettu aloittamaan foolihappolisää kolmannen keskenmenon jälkeen. Uskon oikeasti, että foolihappolisällä on ollut jonkinlainen merkitys onnistumiselle.

Oli miten oli, niin ei kulu päivääkään, etten olisi äärimmäisen kiitollinen ja vieläkin ihmeissäni siitä, että meille on mahdollisuus toiseen lapseen suotu.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Tuttu oire

Oujee. Yölliset suonenvedot ovat täällä taas! Niistä sain kärsiä todella paljon esikoisen raskaudessa, ei ollut harvinaista, että heräsin useammankin kerran yössä tuolloin pohjekramppiin, jonka laukaisemiseksi ei auta kuin pompata sängystä seisomaan. Tuolloin suonenvedot muistaakseni hävisivät joskus viimeisen kolmanneksn alun hujakoilla, joten taitaa olla mulle tyypillinen keskiraskauden oire. Nyt siis kolmena viime yönä olen herännyt kramppehin, ja satunnaisesti niitä on ollut päivälläkin. Tiedän, että juon päivän aikana liian vähän, joten siinä pitää ottaa itseään niskasta kiinni! Mutta sitten kun muutenkin pitää käydä kertaalleen pissalla yöllä, niin iltaa kohden vaistomaisesti vähennän juomisia.
Muuten vointi ennallaan eli varsin normaali. Muuta en toivokaan!

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

2 v 3 kk

Meidän 2 v ja (kohta) 3 kk


- Oppi hiljattain sanomaan R-kirjaimen
- Ei ole tippaakaan kiinnostunut pottailusta. Lahjominenkaan ei auta (huoh!).
- Syö aika hyvin. Parhaiten maistuisi kyllä varmaan juusto ja rusinat. Mutta syö kyllä monipuolisesti kalaa, kanaa, lihaa, porkkanoista tykkää ja parsakaalista.
- Syö edelleen mielellään sormin, vaikka ihan hyvin lusikalla tai haarukallakin osaisi.
- Menee nukkumaan Pentikin pupun ja lampaan kanssa. Näitä en uskalla unohtaa kotiin matkoilla!
- Laulaa mielellään, ja on äidin mielestä tietysti tosi taitava. Pyytää myös usein äitiä laulamaan lempilaulujaan.
- On tällä hetkellä varsin kiintynyt äitiin, "syliin, syliin!" kuullaan monta kertaa päivässä eikä isiä hyväksytä lohduttamaan esim. yöllä herätessä.
- Haluaisi pukea vain vaatteita, missä on Postimies Paten tai jonkun auton kuva..
- Osaa värien nimet, mutta ei erota värejä toisistaan. Ihan randomilla sitten sanoo punaista autoa keltaiseksi, sinisiä housuja punaisiksi ja niin edelleen.
- Selailee mielellään kirjoja, erilaiset luukkukirjat on pop. Satuihin keskittyminen on vielä vähän niin ja näin, ja täytyy myöntää, että olen liian vähän yrittänytkään.
-  On aika kiltti. Ei töni tai lyö muita lapsia tai aikuisia, välillä tosin saattaa yllättäen purra äitiä tai isiä. Uskoo aika hyvin, kun kielletään. Usein sanoo myös loukkaantuneena "anteeksi, ei saa ottaa kädestä!", kun haluaisi jonkun tavaran, mitä äiti ei anna ikään kuin se olisi ollut hänellä ensin.

Pitäisi muistaa kirjoittaa näitä asioita ylös useamminkin. Tuntuu, että on ihan mahdoton hahmottaa edes puolen vuoden taakse, että mitä poika silloin oikein osasi ja touhusi. Mutta nyt nukkumaan!

torstai 6. marraskuuta 2014

Rv 17 ja toka neuvola

Nyt mennään jo rv 16+1. Uskomatonta. Olen jopa alkanut kuulostelemaan, että tuntuuko liikkeitä. Välillä tuntuu pikkuhipaisuja, mutta en oikeastaan muuta vielä odotakaan, sillä istukka on ilmeisesti etuseinässä. Ja esikoisesta tunsin liikkeet muistaakseni vasta joskus rv 20 paikkeilla, vaikka istukka oli takaseinässä.

Alkuraskaudessa välistä jäänyt väsymys tuntuu tullee vasta nyt. En todellakaan koe, että meneillään olisi mitenkään energinen keskiraskaus vaan nukkua voisi vaikka kuinka paljon! Siis jos se vaan olisi mahdollista, mutta esikoinenhan tietysti kukkuu ylös seitsemän aikaan, ja tällä hetkellä on vielä menossa sellainen "äiti, äiti"-vaihe, ettei isi kelpaa edes hakemaan sängystä..

Muuten kyllä pahin hormonirumba taitaa olla ohi. Iho ja hiukset ovat siedettävämmässä kunnossa eikä turvotus ole ihan niin kokonaisvaltaista. Tilasin paketin uusia äitiysvaatteita, sillä esikoisen raskaudesta jääneet vaatteet kyllästyttävät vieläkin ja  housutkin ovat ihan lösähtäneitä. Vielä pitäisi malttaa äitiysvaatteiden käyttöönoton suhteen, sillä niille on vielä toivottavasti runsaasti aikaa, ja jos kerran omat vaatteet vielä menevät päälle, niin paras niitä on käyttää. Muistissa on nimittäin sekin, kuinka kaiholla voi loppuraskautta kohden vaatekaappia katsoa, kun juuri mikään ei mene vatsan kohdalta päälle. Mutta ihania juttuja on odottamassa sitä, että maha pullahtaa kunnolla esiin :) Nythän se on enemmän kuitenkin vielä löysää kuin söpö vauvamaha.

Toinen neuvolakäynti oli tällä viikolla. Normikäynti: verenpaine normaali, painonnousu reilu 300 gr/vko (aargh..), sikiön sydänäänet jumpsuttivat vahvana 153/min paikkeilla. Pissanäytteen onnistuin ryssimään, kun tarjolla ollut muovimuki (?) räsähti käsiini ennen kuin ehdin alkuunkaan. No, onnistui se sitten myöhemmin ja normaali oli. Otin neuvolakäynnin yhteydessä influenssarokotteen, ja nyt pitäisikin muistaa käydä avoimessa neuvolassa hakemassa rokote pojallekin.
Voisinkin pojan kuulumisia kirjoitella piakkoin, hienona uutena taitona opittu päräyttämään r-kirjain :)