keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Sitä vaan..

..että meidän ihana, rakas neitimme on täällä! Hän syntyi kyllä jo viime viikolla, mutta enpä ole ehtinyt infoamaan. Synnytys sujui hyvin, vielä toipumisvaihe menossa, mutta kaikki hyvin! Neiti toistaiseksi toteuttaa vauvana oloa: syö, nukkuu ja kakkaa. Äidillä pää sekaisin hormoneista, oi tätä autuutta ja ihanuutta <3<3<3

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

rv 40+0

That´s right..still no baby!

Laskettu aika tänään eikä mitään ainakaan pian koittavaa synnytystä ennakoivaa oiretta ole ilmassa. Ei limatulppaa, ei juurikaan supistuksia. Ainoastaan viime perjanta-iltana oli sen verran pitkään (=noin tunnin ajan) menkkamaisia jomotuksia, että sanoin miehelle, että varmuuden vuoksi kannattanee mennä suht ajoissa nukkumaan, jos yöllä tuleekin lähtö sairaalaan. Mutta ei, niin ei. Menkkajomottelua on tuntunut viime päivinä vain hetken aikaa päivästä, jos sitäkään.
Turvotuksia sen sijaan on enenevästi, vai mitäs sanotte tuosta 2,5 kilon painonnoususta 2 viikon aikana? Pissassa oli edelleen proteiinia tälläkin viikolla, mutta verenpaineet ovat pysytelleet vielä normaalilukemissa. Mutta voipi olla, että käynnistystäkin harkitaan, tai niin oli ainakin viime neuvolakerralla puhetta. 
Aika ei suoranaisesti matele, mutta voisihan tässä jo tositoimiin lähteä.
Ajankuluksi tein nyt tämän saman ns. Vauva-lehden raskaustestin, jonka tein viimeksi viikkoa ennen pojan syntymää:

Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään

No jaa. Ajattelin, että huomaavat sitten kun huomaavat. Pikkujouluihin marraskuussa tosin pukeuduin sellaiseen mekkoon, ettei paljon arvailujen varaan jäänyt.

Olen valokuvannut ja mittaillut mahaani

Olen ottanut viikoittain sivuprofiilikuvan itsestäni alusvaatteisilla, kuten viimeksikin. Siitä kyllä huomaa hienosti tuon vatsan kasvun! Sen sijaan mahaa en ole lainkaan mittaillut. Puntarilla käynnin olen ottanut joka aamuiseksi tavaksi.

Olen tuntenut itseni seksipommiksi

No en ollenkaan. Mielestäni olen koko ajan näyttänyt enemmän tai vähemmän väsyneeltä ja turvonneelta, vaikka varsinaiset turvotukset iskivätkin vasta muutama viikko sitten. Pojan raskaudessa olin jotenkin paljon säteilevämmän näköinen, mutta nyt tuntuu, ettei laittamallakaan saa itseään kauniiksi. Vaikka on tässäkin raskaudessa se hyvä puoli ollut, että hiusten ja ihon rasvoittuminen on normaalia paljon hitaampaa.

Olen pelännyt ja murehtinut kaikkea mahdollista 

Kyllä, taas kerran.

Tiedän lapsen sukupuolen

Tyttöä on lupailtu sen verran varmoilla sanoilla, että olen uskaltanut ostaa tyttömäisiä vaatteita pojalta periytyvien vaatteiden lisäksi. 

Mummot ohittavat minut suojatiellä

Eivät ne ohita. Toki askel on varmasti hidastunut ja hengästyn herkemmin, mutta käveleminen on vielä suht helppoa. Välillä toki iskee inhoja sukkapuikkotuikkeita ja muuta kivaa, mutta fyysinen kunto lienee säilynyt hyvänä loppuun saakka.

Olen stressannut imetyksen onnistumista

Kyllä, koska viimeksi alku oli aika hankalaa. Mutta uskon, että osaan nyt paremmin luottaa siihen, että maitoa kuitenkin tulee riittämiin, jos maito nousee ja imetyshommat saadaan käyntiin. Viimeksi olen kirjoittanut, että "luja tahto vie läpi vaikka harmaan kiven tässäkin asiassa", ja voi pojat, että olinkin oikeassa!

Hyvä äiti on kotona pitkään

Kukin taaplaa tyylillään.
Itse koen, että on varmasti hyvä, jos ainakin ensimmäisen vuoden jompi kumpi vanhemmista voi olla kotona vauvan kanssa. Senkin jälkeen koen, että on tärkeää, että lapsen hoito tapahtuu rauhallisessa ympäristössä, ei liian isossa lapsiryhmässä, ja saman hoitajan kanssa eli alle 3-vuotiasta en mielellään isoon päiväkotiryhmään laittaisi. Kannatan ehdottomasti sitä, että sekä osa-aikatöitä, että osa-aikahoitomuotoja tuotaisiin käyttöön enemmän mahdollistaen helpomman työ- ja perhe-elämän yhdistämisen.

Tiedän, miten haluan synnyttää

Tällä kertaa toivon, että voin yrittää synnyttämistä alateitse, mutta mitään muuta en oikein osaa vaatia. Luotan apunani olevien ammattilaisten arviointikykyyn ja toivon, että miehestä on tukea silloin, kun itse en ole vahvimmillani.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Kuningas Ei

    "Mä en tahdosyödä muumilautaselta
    Mä en tahdo syödä mitään
    Mä en tahdo istua ruokapöydässä
    Mä en tahdo tehdä mitään
    Otatko sämpylän
    EI
    Otatko omenaa
    EI
    Palanen juustoa
    EI
    Vai lasi maitoa
    EI
    En tahdo!
    Eikä mun tarvitse!
    Olen kuningas!
    Suuri kuningas
    Kuiningas EE ja II
    Olen kuningas
    Suuri kuningas
    Kuningas EE ja II
    Täällä hallitsee kuningas EI
    Mä en tahdo laittaa sukkahousuja
    Mä en tahdo laittaa mitään
    Mä en tahdo laittaa kumppareitakaan
    Mä en tahdo tehdä mitään
    Mennäänkö puistoon
    EI
    Saat ajaa polkupyörällä
    EI
    Muutkin on ulkona
    EI
    Puetaan päälle
    EI
    En tahdo eikä mun tarvitse
    Olen kuningas
    Suuri kuningas
    Kuningas EE ja II
    Olen kuningas suuri kuningas
    Kuningas EE ja II
    Teitä hallitsaa kuningas EI
    Ja mä voin soittaa rumpuja
    Keskellä yötä puoli neljältä
    Ja teidän riemuna
    On tehdä töitä pussit silmillä
    Näin se käy
    Näin se käy
    Mä en tahdo pestä hampaita
    Mä en tahdo pestä mitään
    Mä en tahdo mennä nukkumaan
    Mä en TAHDO TEHDÄ MITÄÄN
    Pää tyynyyn
    EI
    Hyvää yötä
    EI
    EN tahdo eikä mun tarvitse
    Olen kuningas
    Suuri kuningas
    Mä olen kuningas
    Suuri kuningas
    Mä olen kuningas
    Suuri kuningas
    Mä olen kuningas
    Suuri kuningas
    Täällä hallitsee kuningas EI"
    (sanat Tuure Kilpeläinen)

    Tää on vaan niin suoraan uhmisten elämästä! Huvittavaa on, kun kuunneltiin tätä yksi aamu aamupalapöydässä, ja poikaakin kovasti nauratti, vaikkei ehkä ihan vielä tajunnut sitä ironiaa, miksi äitiä ja isiä hihitytti :) 
    No mutta, poika on kyllä oikeasti tosi ihana ja aika kilttikin. Tuolta juuri kuuluukin pojan huoneesta, että "pusu ja hali", kun isi on laulanut unilaulun, ja pojan sängystä kuuluu joka iltaiseen tapaan nuo sanat. Niin liikkis <3<3<3

tiistai 14. huhtikuuta 2015

rv 38+6

Rv 38+6 tänään! Poikahan syntyi juurikin rv 38+6 suunnitelulla sektiolla (tai laskutavasta riippuen  rv 39+2, mutta ovulaatiosta laskien tuo ensimmäinen).  Nyt ollaan siis jo "pidemmällä" raskaana kuin viimeksi. Ja tekisi mieli sanoa, että sen kyllä huomaa! Turvotuksia on ruvennut tulemaan jopa kasvoihin, ja olo on kuin norsulla. Neuvolassa proteiinit olivat pissassa kahdella plussalla tänään, mutta verenpaine normaali. Kävin kuitenkin erikseen verikokeissa, missä asiaa selvitellään tarkemmin. Veikkaanpa kuitenkin, että syy proteiinille pissassa oli se, että en ollut huomioinut asiaa ennen neuvolaan menoa, joten antamani "näyte" oli varsin niukka, mikä voisi selittää proteiinin näkymistä. Mutta varulta pyysin myös vanhempieni verenpainemittaria lainaan, jotta voin kotona tilannetta seurailla.
Eilen vaakaan saatiin jo seiskalla alkava lukema, aamupaino oli 70.6 kg! No, tänään kotona ja neuvolassakin vaaka näytti ystävällisesti vielä 69,8 kiloa. Vauva on saanut painoarvioksi tässä vaiheessa reilut 3 kiloa. Isoveljensähän painoi syntyessään 3300 grammaa. Mutta jos tässä vielä pitkään odotellaan, niin ehtiihän tuo neitikin vielä kasvaa suuriinkin mittoihin. Mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei edelleenkään ole. Irtois nyt edes se limatulppa...!

torstai 9. huhtikuuta 2015

rv 38+1

Alle kaksi viikkoa laskettuun aikaan. Onhan tämä kieltämättä jännää, kun tällä kertaa ei yhtään tiedä, milloin synnytys alkaa (tai no, toivottavasti sentään neljän viikon päästä vauva on jo maailmassa!). Vatsa on mielestäni jonkin verran laskeutunut, neuvolankin mukaan pää olisi tullut alaspäin, mutta ei ihan kiinnittynyt vielä. Ajoittaisia lieviä menkkamaisia jomotuksia on alaselässä ja vatsalla, ilmeisesti supistuksia, mutta en kyllä tunnista sitä, että vatsa kovettuisi samalla, mielestäni se on ihan pinkeä koko ajan :D Eikä siis mitään sellaisia supistuksia, joilla olisi selkeä kellotettava alku ja loppu. Ootellaan..

Turvotuksia on vaihdelleen, ei mitenkään kovin paljon, mutta kun seurailen aamuisin painoa, niin kylläpä paino voi näemmä melkein kilollakin vaihdella päivien välillä. Tämän päivän lukema (68,5kg) on esimerkiksi kilon matalampi kuin maanantaina otettu, silloin oli toki varmasti suolaisten pääsiäisruokien aiheuttamaa pöhötystä tavallista enemmän mukana. Maaginen raja, 70 kg, mennee tässä raskaudessa silti rikki. Se on minulle jotenkin henkisesti kauhun paikka, koskaan kun en ole vielä seiskalla alkaviin lukemiin päässyt. Otan tästä asiasta vähän turhankin paljon stressiä, pitäisi nyt vaan syödä sitä suklaata ja nauttia, kohta voi olla vauvan masuvaivojen takia taas suklaa ja leipä pannassa ja muutenkin, mitäs pienestä painonnoususta, kunhan baby tulee terveenä maailmaan!

Raskausarpia ei ole vielä tässäkään raskaudessa tullut, ilmeisesti ihotyyppini on tässä suhteessa suotuisa. Turvotuksen vuoksi olen välillä pitänyt lentosukkia jalassa, kun pelkään, että suonikohjuja pamahtaa muuten. Vielä ei ole näkynyt. Pieniä liitoskipuja on tuntunut, mutta ei mitään reipasta kävelyä hankaloittavaa.

Pientä malttamattomuutta alkaa olla ilmassa, mutta hetken voisi vielä neiti kasvaa masussa, että olisi sitten kooltaan sellainen, että toivottavasti äidinmaito riittää ja sitä jaksaa syödä. Imettäminen jännittää taas ihan hitsisti, pelkään, että se on taas aluksi yhtä hankalaa kuin viimeksikin. Olen ihan unohtanut, miten helppoa se oli pojun kanssa suurimman osan ajasta.