keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Mitäs mulle kuuluu?

No, kiitos, ihan hyvää. Omaa aikaa ja yöunia kaipaan, mutta joskus sitten.

Synnytyksestä olen toipunut hyvin. Lähinnä siitä muistuttaa keskivartalo, joka on pullataikinaa. Paino on kyllä pudonnut ihan hyvin, vaikka vielä olisi pari kiloa lähtölukemiin. Niiden pudottaminen vaatinee kuitenkin vielä liikunnan lisäämistä, vaikka toki ruokavalio tärkeintä onkin. Ajan repiminen urheiluun vaan on aika hankalaa, kun mies ei tee mitään kahdeksasta neljään duunia. Olen sitten yrittänyt vähän jumppailla niinä hetkinä, kun poika keskittyy leikkeihinsä ja vauva viihtyy lattialla, mutta olipa kyllä ihanaa päästä ihan juoksulenkille tällä viikolla ensimmäisen kerran sitten viime kesän. Kiinteytystä kaipaa keskivartalon lisäksi muukin kroppa, mutta kesä on sen verran epäsäännöllistä aikaa, että jospa sitten syksyllä :)

Pari viikkoa sitten koin ihan selkeät ovisoireet, joten jännityksellä odotan, alkaisivatko menkat jo näin varhaisessa vaiheessa. On kyllä outoa, että ensimmäistä kertaa suunnilleen viiteen vuoteen täytyy miettiä ehkäisyä!! Nyt en todellakaan haluaisi tulla raskaaksi, sillä tiedän, etten jaksaisi uutta raskautta ja vauvaa näin pian. En ylipäänsäkään osaa sanoa, onko lapsilukumme nyt täynnä vai yritämmekö vielä joskus kolmatta, sen saa aika näyttää! Nyt on hyvä näin.

torstai 16. heinäkuuta 2015

What the hell happened here??

Pardon my french, mutta siis mitä helkuttia tapahtui mun hyvin nukkuvalle vauvalle?! Vielä viikko sitten tyttö vetäisi kahdeksan tunnin yhtäjaksoiset yöunet, mutta senpä jälkeen ollaankin sitten alettu nukkua paljon lyhyemmissä pätkissä. Kyllähän tyttö vieläkin nukkuu sellaisen 4-5 tunnin ensimmäisen unipätkän, mutta jotenkin öistä on muutenkin tullut risaisempia. Tyttö nukkuu sellaiset 12 tuntia eli suunnilleen 20.30-8.30, mutta varsinkin aamupuolella heräilee tiheään tai ainakin siltä musta tuntuu. Ja entäs sitten päiväunet? Siinä missä vielä pari viikkoa sitten tyttö jaksoi hädin tuskin päiväaikaan olla tunnin hereillä, niin nyt ollaan aina valveilla pari tuntia, sitten vedetään 30 minuutin pikaunet ja sama toistuu. Eilenkin tyttö taisi nukkua 5x30 minuutin päiväunet eikä eroa ollut sillä, nukkuiko hän liikkuvissa vaunuissa, pihalla vaunuissa vai sisällä, aika tasan tarkkaan 30 minuutin jälkeen heräsi unilta eikä unien jatkamiseen auttanut vaunujen heijailu tai tutti. Tää on nyt joku vaihe! Toivottavasti lyhyt. 

Eikä tässä sikäli mitään, tyttö on hereillä ollessaan edelleen rauhallinen ja tyytyväinen vauva, mutta nyt ei kyllä itsellä ole mitään mahdollisuuksia päiväuniin, ja on huono omatunto, jos en tytön hereillä ollessa saa annettua hänelle tarpeeksi huomiota. Nytkin tätä kirjoittaessani poika on päikkäreillä ja tyttö istuu sitterissä, huono äiti! 
Ai niin, sellainen vähän hankalampi uusi piirre on nyt löytynyt, että jos iltaisin ei tajua viedä tyttöä ajoissa nukkumaan, niin silloin saattaa alkaa sellainen väsyitku, ettei siihen tunnu auttavan tissi eikä tutti eikä mikään. Tätä on nyt ollut muutaman kerran viikossa :( 

Haluaisin syyttää viikko sitten annettuja rokotuksia huonontuneista unista, mutta en oikeasti usko, että niillä olisi sen suurempaa vaikutusta vaan kyseessä on varmaan se, että kolmen kuukauden iän lähestyessä tyttö on alkanut enemmän kiinnostua ympäröivästä maailmasta. 
Sylissä ollessa tyttö on punkenut istuma-asentoon jo pitkään. Kädet ovat vielä suurimmaksi osaksi nyrkissä, mutta nyrkeillä tyttö yrittää tavoitella esineitä. Parasta tietysti on, kun oma nyrkki löytyy ja sen voi viedä suuhun! Ilmeisen ihanaa lutkuttaa :)   
Kasvaa ja kehittyy hyvää vauhtia siis, 2,5 kk:n iässä pituu 59cm ja paino 5,4 kg. Vähän kyllä huvittaa kokoero, kun isoveljensä oli 3 kk:n iässä 62 cm ja 6,8 kg :D  

 

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Kymppiviikkoinen

Tyttö on jo kymmenen viikkoa ja risat. Pitäisi tosiaankin kirjoitella useammin (aina sama laulu!), jotta tulisi näitä kehityksen virstanpylväitä merkittyä ylös!

Tyttö alkoi hymyillä jo aika varhain. Varmaan neli-viisiviikkoisena tulivat ensimmäiset sosiaaliset hymyt, jotka minunkin mielestäni olivat tarkoituksellisia eikä vaan ihastuneen mummon tulkintoja vatsanväänteille ;) Tyttö napitti silmiin jo heti synnyttyään niin tarkasti, että vaikea sanoa, milloin katseen kohdistaminen varsinaisesti alkoi. Tyttö on nykyisellään varsin hymyilevä ja aurinkoinen hereillä ollessaan, ihana rakkauspakkaus! Vauvakujertelut alkoivat joskus toisella kuulla, mutta enhän minä enää muista, milloin! Nykyään tyttö jaksaa ollakin hereillä pidempään, kun tuntuu, että ensimmäiset kuutisen viikkoa menivät tytöltä lähinnä nukkuessa. Kahta tuntia pidempään en kuitenkaan pidä neitiä hereillä tai se kostautuu kitinänä.

Viime postauksessa kolmisen viikkoa sitten  valittelin sitä, ettei tyttöä saa ajoissa yöunille. Nyt kuitenkin viimeisen viikon ajan tyttö on mennyt yöunille puoli yhdeksän- yhdeksän välillä. En oikeastaan osaa sanoa, mikä tähän aikaistuneeseen nukahtamisaikaan on vaikuttanut. Ehkä se, että olen nyt yrittänyt luoda parempaa rutiinia ja rytmiä nukuttamiseen. Aiemmin iltanukuttaminen oli enemmän sellaista telkkarin ääressä sitterissä heijaamista ja syöttöä, kun nyt vetäydyn tytön vaikuttaessa väsyneeltä makuuhuoneeseemme, missä syötän tytön vielä viimeisen kerran makuulla, laitan tytölle tutin suuhun ja jään viereen makoilemaan. Aika pian tytön silmät alkavat luppaista, jolloin siirrän hänet omaan sänkyyn nukahtamaan. Varsinainen nukahtaminen vaatii vielä jokusen tutin noston, ja koko operaatio voi viedä puolisen tuntia, mutta kun tyttö on saatu ajoissa nukkumaan, jää itselle iltaan rauhallista omaa aikaa edes vähäisen. Koska tytön ensimmäinen unipätkä on tällä hetkellä 5-7 tuntia, uskallan valvoa itse vähän myöhempään ja nauttia illan vapaa-ajasta. Viime aikoina mies onkin nukuttanut pojan ja minä tytön, mutta täytyy kuitenkin jotenkin huolehtia siitä, ettei käy niin, ettei toinen vanhemmista kohta kelpaakaan hommaan ollenkaan.

Täysimetyksellä mennään edelleen, mutta pumppaan lähes päivittäin yhden satsin maitoa pulloon, jotta tytöllä pysyy pullossa tatsi (eli minä pääsen ehkä joskus jonnekin yksin!) ja toisaalta illat eivät mene ihan koko ajan tississä kiinni, kun yksi 100 ml:n annos tulee pullosta. Myönnän, etten ole mitenkään kovin innostunut imettämisestä tälläkään kertaa, vaikka tiedän, että se on tytölle parasta ravintoa ja hulluhan olisin, jos en imettäisi, kun se kerran sujuu, mutta toisaalta jo odottelen aikoja, jolloin tytön ravinto ei ole yksinomaan minusta riippuvaista. En oikein tykkää julkisilla paikoilla imettämisestä, mutta nyt en ole antanut imetyksen hidastaa menoamme, harvemmin edes tarvitsee muualla kuin kotona imettää, kun ajoittaa menonsa oikein.

Poika on edelleen suhtautunut pikkusiskoonsa varsin hyvin. Kyselee, että "mitä se vauva nauraa?" ja käy hassuttelemassa vauvalle, mutta suurimmaksi osaksi ei ole edes kovin kiinnostunut vielä siskostaan :) Välillä heijaa sitteriä turhan rajusti, mutta hyvin on sisarusten yhteiselo alkanut!