tiistai 6. lokakuuta 2015

Kolmevuotias

Olen pistänyt viime aikoina esikoisen kuulumisia hävettävän vähän ylös. Tällä kertaa on siis isoveljen juttujen vuoro.
Poika täytti kolme vuotta elokuussa. Iso poika siis, ei mikään taapero enää. Puhuu, ymmärtää, kyselee, pohtii. On edelleen vauhdikas, mutta aiemmasta hitusen verran rauhoittunut. Mielikuvituksen kasvun myötä myös arkuutta ja pelkoja on tullut aiemmin täysin ennakkoluulottoman toiminnan rinnalle. Pelkojen kohteita mm. krokotiilit, ja tietty möröt&kummitukset, pelkojen äärellä varmistellaan: "ei tarvitse pelätä!(?)". On kuitenkin edelleen kuin kala vedessä sosiaalisissa tilanteissa ja viihtyy muiden lasten kanssa valtavan hyvin.
Uhma tulee kausissa. Pari viikkoa sitten totesin miehelle, että poika ei ole ollut kovin uhmakas viime aikoina. Nooooh.. Sitä saa, mitä tilaa, taisi poika kuulla tämän kommenttini, sillä Kuningas Ei on taas muuttanut luoksemme :D

Päivärytmi meillä on hyvin samanlainen arkisin. Herätään seitsemän aikaan, poika huhuilee isille, että on herännyt, "tule nostamaan" ikään kuin ei itse pääsisi sängystään pois, ei siis todellakaan missään pinnasängyssä nuku enää. Toisinaan sitten taas laittaa huoneeseensa itse valon päälle ja alkaa leikkiä rauhassa niin, että muut saavat nukkua. Tosin nykyisellään tyttö heräilee myös samoihin aikoihin, joten se niistä pidemmistä unista :)
Aamupalan ("en halua puuroa!!", mutta kun näkee äidin syövän puuroa muuttuu ääni kellossa "haluan puuroa!") jälkeen poika saa hetken katsoa lastenohjelmia tv:stä, yleensä hoidan pojan vaatetuksen osalta päivävalmiiksi tässä vaiheessa, ja sitten poika lähtee isin mukana päiväkotiin aamupäiväksi. Poika aloitti päiväkodissa vasta tänä syksynä, sillä aiemmin hän oli perhepäivähoitajalla, kun olin osa-aikatöissä. Viime kevään poika oli kokonaan kotona, mutta nyt oli viimeistään oikea aika päivähoidon aloitukselle, on siellä sen verran mukavaa aktiviteettia, ja sellaista seuraa, jota äiti ei enää korvaa.

Lounaan jälkeen pojan hakee kotiin äiti ja pikkusisko. On tapansa mukaan syönyt hyvin, ja vastaus "oliko päiväkodissa kivaa" -kysymykseen on onneksi aina "oli!", niin ei äidin tarvitse potea ihan kamalan huonoa omatuntoa ajastaan pelkän vauvan kanssa.
Päiväkotipäivän jälkeen nukutaan päikkärit! (...poika nukkuu, sisko nukkuu, äiti nukkuu....). Poika nukkuu edelleen varsin mielellään, hyvin harvoin edes kyseenalaistaa unille menoa. Tietyt rutiinit hoidetaan kuitenkin ensiksi: poika hakee kaapista xylitol-pastillin, käy pissalla, valitaan tarra hyvin sujuneen tarhapäivän kunniaksi ja äiti laulaa unilaulun. Halit, pusut ja heipat, parin tunnin unet odottavat!

Illalla edetään sään mukaan, saatetaan käydä kävelyllä tai puistossa vähän pikkusiskonkin aikataulujen mukaan. Mitään harrastuksia en pojalle tälle syksylle halunnut, kun uutta on ihan tarpeeksi päiväkodinkin kanssa. Ensi vuonna voi sitten miettiä taas harrastuskuvioitakin, poika on ainakin todella kiinnostunut kaikista soittimista, laulamisesta, ja toisaalta joku liikunnallinenkin juttu olisi kiva.

Illalla poika saa katsoa Pikku Kakkosen verran lastenohjelmia, joskus enemmänkin, jos äiti on laiska ja väsynyt. Onneksi isi töistä tultuaan jaksaa kuitenkin paremmin leikittää.
Kahdeksan jälkeen on iltatoimien aika, ja niitähän poika yrittää parhaan kykynsä mukaan venyttää. Iltakirja tutkitaan nykyään useammin isin kuin äidin sylissä, äiti on muuten tarkempi kirjojen määrästä. Viimeistään yhdeksältä sammutetaan kattovalo, parin kuukauden ajan pojalla on ollut pieni yölamppu sängyssään turvaa antamassa. Samat laulut, pusut, halit ja heipat, ja poika jää odottelemaan Nukkumattia.

Kolmevuotias on yllättävän iso lapsi tunteineen ja ajatuksineen. Kolmevuotias muistaa jo ajassa viime jouluun, ei unohda, mitä hänelle on luvattu (varo siis katteettomia lupauksia!:), osaa olla empaattinen pikkusiskon itkiessä, loukkaantuu jos hänelle korotetaan ääntä, kysyy: "mikä harmittaa, äiti?", jos huomaa äidin olevan surullinen. Ja vasta äskenhän hän oli samanlainen pikkupallero kuin siskonsa nyt!
Joka päivä jostain väännetään, mutta myös halitaan, ihana isopieni kolmevuotias!

torstai 1. lokakuuta 2015

No miten meni?

Pikainen iltapäivitys tähän väliin. Suunnittelin täällä syyskuulle painotavoitteeksi viisvitosella alkavan luvun. Tämän aamun paino 55,8 kg eli tavoite kai saavutettu. Paino kyllä heiluu edelleen jossain 56 +/- pari sataa grammaa, joten vielähän tässä olisi tehtävää. Mutta, olen kyllä ottanut askelen kohti timmimpää olemusta. Aloitin 30 päivän peppu- ja käsitreenit, joita olen ihan orjallisesti noudattanut. Seuraavaksi sitten keskivartalon kimppuun, joten eiköhän tästä ihan hyvä tule :) Mutta kyllä peilistä katsoo silti selkeästi rasittuneen näköinen ja vanhentunut nainen verrattuna vaikkapa  vielä muutaman vuoden takaiseen :D Silmien alle on ilmestynyt jotain ihan uusia ryppyjä ja alan näyttää enemmän ja enemmän omalta äidiltäni, voihan kiesus! Meikkaan kyllä päivittäin enkä kulje verkkareissa, mutta jotenkin olemukseni tuntuu aina enemmän homssuiselta kuin skarpilta. Lisäksi minulla on koko ajan kuuma, liittynee varmasti tähän imetyksen tuomaan mummotautiin (=estrogeenivaje), mutta en kyllä esikoisen kohdalta ihan vastaavaa muista. Mummotaudin vastapainoksi iho on kasvoissa kuin teini-ikäisen, jotta pysytään oikein viehättävässä tasapainossa! Sen kyllä sanon, että siinä vaiheessa kun imetys loppuu, niin tämä tyttö marssii saman tien ihotautilääkärille, mutta pitäisköhän kohta alkaa ruveta säästämään rahaa myös plastiikkakirurgille ;)