torstai 28. heinäkuuta 2016

Poika

Poika on jäänyt tosi paljon taka-alalle tässä blogissa tytön synnyttyä. Tämä johtuu ihan siitä, että kun postaustahti on muutenkin heikonlaista, niin olen ajatellut, että tasapuolisuuden vuoksi pitää ensisijaisesti kirjoitella tytön juttuja, kun poika on kuitenkin ollut pääosassa ensimmäiset 2,5 vuotta. Harmittaa kuitenkin, että olen niin vähän pojan juttuja laittanut ylös.

Parin viikon päästä meillä juhlitaan 4-vuotissynttäreitä.  Päivänsankarin toiveena lienee mahdollisimman paljon uusia legoja. No, me ajattelimme mennä vastavirtaan ja ostaa pojalle pyörän, eiköhän sekin sitten kiinnosta, kun käsiin saa :) Poika on tähän mennessä siis ollut ihan tyytyväinen potkupyörällä menemiseen. Muuten liikunta ei ole mitenkään ykkösjuttu pojan elämässä. Tai siis, eihän se montaa sekuntia paikalla pysy, ja puistossa juoksee kerrallaan varmaan kilometrejä, mutta vaikkapa pallopelit eivät saa poikaa syttymään ollenkaan. Uimisesta poika on tykännyt aina, ja olen jo miettinyt uimakouluakin, sillä niin reippaasti poika polskii kellukkeilla, ja on todella peloton hyppimään veteen ja sukeltamaan.

Poika on luonteeltaan todella avoin uusille ihmisille, hän ei pelkää ruveta juttelemaan uusille lapsille tai aikuisille. Leikeissä hänellä tuntuu olevan ihan hurjasti mielikuvitusta ja vauhtia, mutta onneksi löytyy samanhenkisiä leikkikavereita. Avoimesta luonteesta huolimatta poika saattaa jännittää ja pelätä monia uusia asioita: hän ei todellakaan ole ensimmäisenä juoksemassa halailemaan jotain maskottinallea ja monet lastenesitykset häntä jännittävät, ja usein jossain ohjatussa tekemisessä hän ottaa mieluummin tarkkailijan kuin osallistujan roolin.

Perusluonteeltaan poika on ollut mielestäni aika uhmakas ihan vauvasta saakka, ainakin minusta tuntuu, että olemme jatkuvasti napit vastakkain :) Mutta toisaalta hän on todella kilttikin. Itkupotkuraivarit hän on aina jättänyt kotioloihin, ja nykyisellään asiat voidaan jo onneksi selvitellä keskustelemalla (ja uhkailemalla ja lahjomalla, tietty, kröhöm). Hän menee nukkumaan ilman suurempia kommervenkkejä iltaisin, vaikka tietysti viran vuoksi toistelee, että "mutta kun minua ei YHTÄÄN väsytä!", ja nukahtaa kuitenkin kesken iltasadun. Syö aika lailla mitä vain, vaikka tietynlaisia ennakkoluuloisuuskausiakin on nähty. Ja jos pojalta kysytään, niin lempiruoka on varmasti ranskanperunat.

Poika on ihan älyttömän kiinnostunut erilaisista liikennemerkeistä ja muista vastaavista. On ihan mahdoton mennä vaikkapa työmaan ohi ilman, että ensin käydään läpi, että "tuo merkki tarkoittaa, että pitää käyttää suojalaseja, tuo merkki tarkoittaa...", jne. Ja autolla ajaessa on aika mielenkiintoisia tilanteita, kun poika huutelee takapenkiltä, että "äiti, mikä toi merkki on missä on tollanen noin ja noin ja tolleen? Kyllä sä näit! Tiedäthän!! Mikä se on?!".

Poika saa ns. ruutuaikaa maksimissaan kaksi tuntia päivässä. Tabletilla hän tykkää pelata erilaisia legoaiheisia pelejä (no yllätys), ja lastenohjelmista taitaa Ryhmä Hau olla edelleen aika hyvä suosikki. Tässäkin on jo eletty parissa vuodessa monta suosikkia: muistan, kun pojalla oli 2-vuotiaana hillitön Postimies Pate-kausi, kun viime kesänä taas rulasi Touhulan arvoitukset. Ihan oikeasti poika haluaisi kyllä usein katsella youtubesta (mielestäni aivan typeriä) pikkuautoviedoita ja muuta lapsille suunnattua aivotonta sälää (tai sitten mä en vaan tajua).

Pojalla ei muuten ole mielestäni missään vaiheessa ole ollut kunnon "minä ite!" -kautta. Hän on edelleen varsin tyytyväinen, jos joku pukee ja riisuu hänet, vaikka itse osaakin. Hän usein toteaa omassa huoneessan, että "onpas täällä sotkuista, pitäiskö siivota?", mutta siirtyy nopeasti takaisin leikkeihinsä korjattuaan ehkä yhden lelun lattialta.. Mutta oikeasti kyllä tykkää siitä, kun huoneessa on taas tilaa leikkiä.

Kirjoja poika lukee ja kuuntelee mielellään, nykyään jo aika pitkiäkin satuja, mikä on tosi kiva juttu. Itse "lukee" mielellään kaikenlaista, myös paksua legokatalogia, joka on jo aivan rikkirepeytynyt, mutta tästä en ole huolissani, sillä niin mahtavat mielikuvitusjutut hän luettelon kuvista osaa kehittää.

Ja loppuun vielä 4-vuotismitat, jotka on tosiaan otettu jo vähän etukäteen: 104 cm ja 17 kg.

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Kesäkuulumisia

No hei vaan blogi, long time, no see! Mutta täällä vielä ollaan. Kesä on vienyt mennessään. Ja kun kumpikaan lapsista ei ole missään kerhossa tai harrastuksissa, niin onhan tässä ollut vähän, köh, tekemistä..
Tyttö on vuorotellen aurinkoinen, toisinaan kirkumisen hyvin oppinut taapero :) Jotenkin tämän taaperovaiheen handlaa ehkä paremmin näin toisella kertaa, kun tietää, että se loppuu aikanaan ja kohta tavallaan helpottaa. Muistelisin, että pojalla monella tapaa hankalin vaihe oli juuri suunnileen yksivuotiaasta 1 v 9 kk saakka tai jotain sinnepäin. Kun mennä tohotetaan joka paikkaan, mutta ei oikein osata keskittyä mihinkään leikkeihin kovin monta hetkeä (eikä edes Pikku Kakkoseen äidin mieliksi!!), kyllästytään ja turhaudutaan, jos koko ajan ei tapahdu jotain, minkä vuoksi kotoa täytyy lähteä jonnekin ainakin kolme kertaa päivässä, ja siltikin tämä meidän taapero odottaa kengät kädessä ovensuussa tässä välissäkin :D Ja kun yhteistä kieltä ei oikein vielä ole, vaikka päivä päivältä toisiamme paremmin ymmärretäänkin. Mutta sanat "äiti" (joka tarkoittaa muuten äidin lisäksi ymmärtääkseni myös isiä ja isoveljeä), "iikkaa, eikkaa" (keinumisesta), ja "ohhoh" (kun kaatuu tai jotain tippuu tai muuten vaan jotain yllättävää tapahtuu) eivät vielä ihan riitä kaikkien taaperon mielialanvaihteluiden ymmärtämiseen.
Muutamat virstanpylväät ovat taas jääneet kirjaamatta, mutta todettakoon, että neiti otti jalat alleen aika tasan 13-kuukautispäivänään, ja nyt suunta on lähinnä ylöspäin kiipeilyn muodossa. Poskihampaita on tällä hetkellä kolme, ja syöminen sujuu sen puolesta ihan mallikkaasti, mutta lusikan käyttöä vielä opetellaan niin, että äiti kauhoo osan ruoasta edelleen suuhun (satunnaisia ravintolatilanteita lukuunottamatta neiti ei tosin enää suostu siihen, ettei saa itse osallistua lusikoimiseen). Ja kun ruokailu sujuu, niin toimii näemmä vatsakin, nimittäin kakkostavaraa tulee edelleen 3-4 kertaa päivässä, että morjensta vaan, onneksi ulkoistin vaipanvaihdon mm. lentomatkoilla jo esikoisen aikaan miehelleni ;) Pottailua ollaan kokeiltu nyt kesän aikana tosi harvalaatuisesti johtuen siitä, että kotona ollaan oltu paljon vähemmän kuin yleensä, mutta satunnaiset pissat ollaan saatu pottaan aikaiseksi. Mutta mieluiten neiti tuntuu juoksevan johonkin nurkkaan pissaamaan heti sen jälkeen, kun vaippa on saatu pois :)
Tyttö siirtyi yksiin päikkäreihin vasta jokunen viikko sitten, mitä olin jo tovin odotellut, mutta aiemmin tuntui, ettei aamupäivistä tullut mitään ellei tyttö ottanut torkkuja puoli kymmenen aikaan. Mutta nyt siis ollaan koko perheen kannalta suotuisammassa rytmissä, jossa aamupäivä voidaan touhuta lounaaseen asti puistoissa ja kylässä niin että tyttö menee päiväunille puolilta päivin ja nukkuu sitten pari tuntia. Yöunia tyttö nukkuu yleensä 11 tunnin verran, ja kunhan sängyssä on mukana tuttiarmeija, niin yleensä uni on aika tauotonta tai ainakin jatkuu sitten, kun uusi tutti on osunut käteen.  
Nyt kun unesta tuli puhe, niin tätä mammaa rupesi sen verran väsyttämään, että sänky vetää puoleensa, mutta lupaan itselleni, että huomenna kirjoitan myös pojan kuulumisia todella pitkästä aikaa!